torstai 14. huhtikuuta 2016

Tahdonvoimaa 5000km



Tästä ei kokoonpano parane.
26-vuotiaana minun elämä oli päättyä kahteen aivoinfaktiin ja neljä vuotta sen jälkeen minun vasen kaulavaltimo meni tukkoon. Infarktien jälkeen vuosien mittainen kuntoutus sekä itsetutkiskelu avasi minulle oven aivan uudenlaiseen elämään, jossa opin päivä päivältä paremmin elämään omien toiveiden mukaisesti. En ole missään vaiheessa jäänyt suremaan sitä, mitä minulle on tapahtunut, vaan olen onnistunut kääntämään kaiken omaksi vahvuudeksi.

Viimeiset vuodet entisessä elämässä ennen sairastumista minun sisäinen maailma kaipasi muutosta siihen, mitä ympärilläni tapahtui. Elämä ei enää tuntunut kehittyvän eteenpäin, vaan arki pyöri huonojen elämäntapojen keskellä. Huono ruokavalio, kannabis ja viikonloppu bilettäminen johti lopulta siihen, että seinä yksinkertaisesti tuli vastaan. Elin ristiriitojen keskellä sen kanssa, mitä elämältä oikeasti halusin ja henkinen ahdinko johti lopulta aivoinfarktiin, joka johti toiseen. 
Toisesta aivoinfarktista hengissä selviäminen tuntui olevan suorastaan ihme. Mitään selitystä verenkiertohäiriöille ei löytynyt. Toisen infarktin jälkeen jouduin muun muassa opettelemaan puhumaan ja kävelemään. Kuoleman kohtaaminen teki minun sisäiseen maailmaan muutoksen ja kun kuntoni antoi hiljalleen periksi, niin aloitin itseni toteuttamisen niin hyvin, kuin vain kykenin.

Olen aina ollut luontoihminen, joka on kaivannut elämään seikkailuja ja noin kolme vuotta toisen infarktin jälkeen lähdin liftausreissulle lappiin. Tapasin siellä Venäläisen retkipyöräilijän, jonka tarinat teki minuun sellaisen vaikutuksen, että päätin itsekin vielä kokeilla tuota retkeilyn muotoa. 
Koko seuraava talvi meni varusteiden hankkimiseen sekä treenaamiseen. Tunsin olevani elämäni kunnossa neljä vuotta sen jälkeen, kun olin opetellut uudelleen kävelemään ja lähdin yhdessä koirani Kamin kanssa ensimmäiselle pyöräretkelle. 
Se oli pituudeltaan 2500 kilometriä ja vietin tien päällä suurimman osan kesästä. Tuolla retkellä minulle palasi oireet, jotka viittasivat siihen, että jotain oli terveydessäni vialla. Reissun jälkeen olin jälleen tutuissa tutkimuksissa ja minulla todettiin olevan vasen kaulavaltimo tukossa. 

En kuitenkaan halunnut luovuttaa terveyteni suhteen, vaan koetin katsoa kokonaiskuvaa mahdollisimman avarakatseisesti. Valtimotukoksen jälkeen ystäväni kehotuksesta aloin tutkimaan ravinnon sekä ravintolisien vaikutusta ihmiseen. Kun muutin omaa ruokavaliota sekä otin käyttöön ravintolisiä, niin olotilassani tapahtui suuria muutoksia. Minun jalkaterien virheasennosta alkunsa saanut akillesjänteissä oleva tulehdus katosi, joka oli ollut erittäin kivulias viimeiset 10 vuotta, kevään siitepölyallergiat myös jäivät ja yleinen olotilani kohentui. 
Tämä vaikutti siihen, että uskalsin aloittaa seuraavan retken suunnittelun ja seuraavana kesänä olin taas tien päällä. Tällä kertaa olin 1700 kilometrin reissulla, joka kuljetti minut lappiin. Retkeltä paluumatkalla kotiin tapasin Saksalaisen retkipyöräilijän Porttipahdan tekojärven rannalla ja pyöräilin hänen kanssaan kolme päivää. Tuossa vaiheessa hän oli ollut matkalla noin neljä kuukautta. Seurasin kun hän dokumentoi videolle omaa matkaa muistoksi itselle sekä kavereille, jottei hänen tarvitse kertoa kaikille samoja tarinoita. Kuulin myöhemmin, että hänen päästyä kotiin hän oli polkenut retkellä yli 6000 kilometriä.  

Tuon kohtaamisen jälkeen minulla alkoi rakentua ajatus päässä, että voisin tehdä retkipyöräilystä hyväntekeväisyysprojektin. Voisin ehkä auttaa tällä tavoin muita ihmisiä. 


Pitkä ja pätkä. Kahvitauolla Saksalaisen retkeilijän kanssa.
Kun saavuin kotiin, niin otin yhteyttä Aivoliittoon (aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden tukijärjestö) ja esittelin heille idean, että voisin polkea yhdessä koirani kanssa 5000 kilometriä aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden hyväksi. Tempauksella haluaisin saada näkyvyyttä neuropsykologiselle kuntoutukselle, mistä minä olen saanut ison avun. Toiseksi haluaisin motivoida omalla tarinalla aivoverenkiertohäiriön saaneita heidän kuntoutumisessa, koska se voi olla hyvin paljon henkisiä sekä fyysisiä ponnisteluja vaativaa ja pienimmätkin avut voivat olla siinä tilanteessa ratkaisevia. 

Järjestelyt lähtivät rullaamaan Aivoliiton kanssa ja aloitan 10.5.2016 5000 kilometrin pyöräretken. Kampanjan nimi on Tahdonvoimaa 5000 kilometriä ja matkan aloitan Oulusta, josta pyöräilen Turkuun ja siitä jatkan pyöräilyä Ruotsin ja Norjan kautta takaisin Suomeen. Aloitan tämän blogin kertomalla tulevalta noin neljä kuukautta kestävästä matkastani ja mitä ajatuksia siellä herää. 
Kampanjaa voi myös seurata eri sosiaalisen median lähteistä, joiden linkit löydät blogin muut kanavat kohdasta. Lisäksi Aivoliiton sivuilla tullaan julkaisemaan blogitekstejä, jotka kertovat laajemmin minun tarinan. Tulen laittamaan Aivoliiton blogit- osioon linkin aina, kun uusia tekstejä julkaistaan matkani aika.

Toivon teille kaikkea hyvää ja tervetuloa seuraamaan Vaikka vanteet vinossa- blogia!



Esa Karjalainen