tiistai 28. kesäkuuta 2016

Seitsemäs viikko

21.6. 43 aamu 43 kilometriä ( yhteensä 1606 kilometriä )

Koska luulin, että minun ostamissa kaasupulloissa olisi jotain vikaa, niin pyöräilin ensimmäisenä Elverumin urheiluvälineliikkeeseen ostamaan parempaa kaasua. Myyjä kyseli minulta matkastani ja kun selitin hänelle minne olen menossa ja millä asialla olen, niin hän kertoi minulle kuinka hänen edesmennyt isänsä oli elämänsä aikana sairastanut kolme aivoinfarktia. 
Aivoinfarktit ei ollut vienyt hänen isänsä henkeä, vaan hän oli kuulemma elänyt ensimmäisen aivoinfaktin jälkeen vielä yli 40 vuotta. Näin hänen silmistään sen, kuinka muistot vielä koskettivat häntä ja kun hän nyökkäsi minulle merkiksi, että teen hyvää työtä, niin tunsin kuinka hän myös tarkoitti sitä. 

Pyöräilimme tuona päivänä Glomma joen itäpuolta Rena nimiseen kylään, josta käännyin kohti Ruotsin rajaa. Kun olin tuolla 215 tiellä, niin aloin tähyilemään meille leiripaikkaa Lopsjoen varrelta ja silmiini osuikin mukava avarampi alue sopivan matkan päässä tiestä, joka oli mäntykangasmetsän ympäröimä.
Siellä oli epävirallinen nuotiopaikka, joki aivan vieressä ja huikeat maisemat. Tuntuu, että näin nappiin osuvaa leiripaikkaa pyöräretkellä tulee kohdalle vain harvoin ja nautin täydellä sydämellä illasta.



22.6. 44 aamu 57 kilometriä ( yhteensä 1663 kilometriä )

Aamulla minun huomio kiinnittyi taas kaasukeittimeen ja siihen, että kuinka sen toiminta parani päivän lämmitessä. Tiesin kylmyyden vaikuttavan kaasun palamiseen, mutta en arvannut, että kesäyöt kohmettaa pullon noin totaalisesti. Ymmärsin myös, että luultavasti edellisiä kaasupulloissa ei todennäköisesti ollut mitään vikaa, vaan se oli ilman viileys, mistä kaikki johtui. 
Tästä päivästä eteenpäin ajattelin ottaa keittimen ja kaasupullon sisään telttaan, että viileys, eikä kosteus pääsisi niihin niin helposti käsiksi.

Kun katselin karttaa, niin tein suunnitelman, että pyöräilisimme tuona päivänä Jordet nimisen kylän liepeille ja etsisimme sieltä telttapaikan. Ensin otin kuitenkin tavoitteeksi käydä kaupassa Nordre Osen nimisessä kylässä, joka sijaitsisi noin puolimatkassa. 
Vaikka päivä oli alkanut leppoisassa tunnelmassa nappiin osuneessa telttapaikassa, niin se vei minulta mehut pois heti kun pääsin pyörän selkään. Saimme nousta Kamin kanssa tuona päivänä noin 20 kilometriä, joka oli melko rankka koetus. Rankan siitä myös teki se, että aivan kuin Kami olisi halunnut leikitellä kanssani ja juoksi täyttä häkää ylämäkeen tehdäkseen pyöräilystä entistä haastavampaa. 
Tuo päivä sai mukavan lopun, kun nousun jälkeen pääsimme laskemaan aina yöpaikamme pihaan asti, joka oli talvisin käytössä oleva vuokratupa. Sinne meidät opasti tuon rakennuksen naapuri, joka antoi meille luvan telttailla silellä.



23.6. 45 aamu 66 kilometriä ( yhteensä 1729 kilometriä )

Laskeuduin aamulla Jordetin kyläkauppaan, jossa sain kuulla paremman vaihtoehdon reitilleni, jonka aioin tuona päivänä Kamin kanssa kulkea. Se ei paljoa poikennut siitä, mitä olin suunnitellut, mutta maisemallisesti se olisi hienompi.

Uusi suunnitelma meillä oli siis mennä ensin Engerdalssaetraan, josta kääntyisimme pienempää tietä kohti tietä 217. 
Päivän matkan aloitin seuraamalla Klarälven jokea, jossa oli tämän tästä parkkipaikkoja kalastajille. Joen rantaa reunustivat hienoimmat huiput, mitä olin tällä matkalla nähnyt ja kun saavuin seuraamaan kapeaa Engeren järveä, niin tuntui, että maisema vaan muuttui paremmaksi. 
Huiput olivat puuttomia kasvustolta ja osassa rinteitä näkyi vielä merkkejä lumesta. Minun silmissä nämä huiput ovat alkaneet muistuttamaan ennemmin vuoria, kuin tuntureita, koska niissä on jo jonkin verran kallioseinämiä. 
Päivän hienoimmat ja korkeimmat vuoret näimme päivän loppumetreillä, kun aloimme laskeutumaan Solenstuna nimiseen paikkaan, mihin menimme pariksi yöksi lataamaan kameran akkuja sekä huoltamaan pyörän. 



24.6. 46 aamu  ( lepopäivä )

Aloitimme aamun kävelemällä paikkaan, mistä avautuisi tuo hieno vuorinäkymä, mitä olimme saaneet jo ihastella edellisenä päivänä. Meidän ei tarvinnut kävellä leirintäalueen portilta kuin 200 metriä nähdäksemme vuoret ja minulla kävi mielessä kuinka suuresti se voisi vaikuttaa leirintäalueen kävijämäärään, jos tuo näkymä avautuisi sen pihaan. 

Kun palasimme tuolta reissulta, niin aloitin pyörän huollon, josta putsasin kettingit huolella ja laitoin niihin öljyä. Päivä ehti mennä tuossa touhussa sen verta pitkälle, että oli lounaan aika, jota aloin pyörän huollon jälkeen valmistamaan. 
Kun olin hakemassa ruoan valmistuksen jälkeen täydennyksiä vesipulloihin, niin huomasin, että leirintäalueelle tuli toinen retkipyöräilijä, jota en kuitenkaan päässyt jututtamaan. Teltalle palattuani ilma alkoi käymään sateiseksi ja kömmin loppupäiväksi telttaan.



25.6. 47 aamu 70 kilometriä ( yhteensä 1799 kilometriä ) 

Päivän pyöräilyurakka ei antanut minulle tilaa fiilistelylle, mutta aamulla pääsin juttelemaan vielä yhden retkipyöräilijän kanssa, joka tuli edellisenä iltana leirintäalueelle. 
Hän oli vanhempi mies, joka oli pyöräillyt saman reitin, mitä mekin aioimme kulkea, mutta hän oli pyöräillyt sen pohjois-eteläsuunnassa. Hän antoi minulle joitain vinkkejä tulevan varalle ja kävimme keskustelua myös yleisesti retkipyöräilystä. 

Kun olimme lähteneet matkaan Kamin kanssa, niin pidimme lounastauon noin kymmenen kilometrin jälkeen. Paikka oli kosken vieressä oleva levähdyspaikka, joka oli varusteltu pöydillä. 
Koetin ottaa ruokailun jälkeen pienen päivälevon, mutta paikalle saapunut kalastaja häiritsi minua sen verran, että en päässyt uneen. 
Kyselin häneltä seuraavasta vastaantulevasta kaupasta ja siitä, onko se auki näin juhannuksen alla. Hän sanoi, että minun pitäisi polkea noin 25 kilometriä ennen kuin kauppa tulisi vastaan ja hän epäili sen menevän kiinni kolmelta. 

Aloitin oitis järjestelyt lähtöä varten ja kun hyppäsin pyörän selkään, niin aikaa oli enää puolitoista tuntia. Hiki virtasi pitkin kavojani, kun pääsimme perille juuri enne sulkemisaikaa ja sain tehtyä täydennöksiä vähäisiin ruokavarastoihin. 


26.6. 48 aamu 15 kilometriä ( yhteensä 1814 kilometriä )

Olin jälleen saanut viettää yön epämääräisessä kuopassa aivan tien varressa. Viime ilta oli mennyt myöhään telttapaikkaa etsiessä ja tämän välttävän paikan löytäminen tuntui uupuneille matkalaisille lottovoitolta. 

Aamulla halusin päästä kuitenkin nopeasti matkaan, mutta ajatus pyöräilystä ei hirveästi houkutellut. En ollut vielä saanut levättyä edellisen päivän rasituksia täysin pois ja pyöräilymoodia ei vain löytynyt.
Emme päässeet taittamaan matkaa kovin pitkälle, kun silmiini pisti kalastajille tarkoitettu parkkipaikka Nora-joen varressa. Päätin pystyttää siihen teltan ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä hieman paremmin voimin. 

Tuossa paikassa saimme katsella kuinka lauma lampaita laidunsi aluetta kalistellen kollojaan, jotka roikkui heidän kaulassa. Odotin, että Kami olisi voinut olla niistä enemmän kiinnostunut, mitä hän oli ja uskalsin sitä jopa välillä pitää vapaana teltan ympäristössä sen lähtemättä lampaiden perään. 




27.6. 49 aamu 53 kilometriä ( yhteensä 1867 kilometriä )

Kun olimme laskeutumassa Rorokseen, niin huomasin ensimmäistä kertaa, että vieressä virtaava joki laskeutuu merta kohti. Olin innoissani ajatuksesta, että tästä eteenpäin rannikkoa kohti minulla taitaa olla enemmän laskukilometrejä. 

Roroksessa hakeuduin siellä heti ruokakauppaan ja ostin valtavan säkillisen ruokaa ja kaupan pihalla huomasin olevani hiukan ongelmissa, että miten kaikki tuo ruoka saadaan sopimaan pyörän laukkuihin. 
Tein pihalla perusteellisen pakkauksen ja poistin kaiken mahdollisen ruoan alkuperäispakkauksista ja laitoin niitä pakastepusseihin, jotka on helppo pakata tiiviiseen tilaan. Kuitenkin minua vaivasi hieman päätä, että mukaan olisi sovittava vielä Kamin ruoat, joita lähdimme seuraavaksi hankkimaan lemmikkieläinkaupasta.

Sinne ei ollut kaupalta pitkä matka ja huomasin sisälle päästyä, että se on pullollaan rekikoirille suunnattua tavaraa. Liikkeen pitäjä kyseli minulta, että minkälainen retki meillä oli kyseessä. Kun hän sai kuulla minkälaisen matkan olimme taittanut ja minkälainen matka meillä oli vielä edessä sekä miksi tämän teemme, niin hän halusi antaa oman panoksensa kampanjaan.
Me saimme mukaamme tuosta liikkeestä lähemmäs kolme kiloa kuivamuonaa ja kahdeksan paria tossuja Kamille aivan ilmaiseksi. Minä en voinut kuin kiittää ja kumartaa tästä mukavasta eleestä, minkä hän meille antoi. 


Päädyimme yöksi hieman Hitterdalenin jälkeen olevalle P-paikalle, jossa vietimme rauhallisen illan ja sen edetessä samalle alueelle tuli vielä kaksi muutakin yöpyjää.

















sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kuudes viikko

14.6. 36 aamu 47 kilometriä ( yhteensä1438 kilometriä )

Aamulla lähdin harhailemaan Charlottenbergissä sijaitsevaan valtavaan kauppakeskukseen. Minulla oli tarkoitus etsiä sieltä retkikeittimeen kaasua ja lusikka/haarukka-settejä, joita retkellä kannatta olla useampi mukana, jos ovat muovisia.
Kun olin löytänyt retkeilyyn liittyvät tarvittavat varusteet, niin minut valtasi syvä ahdistus kauppakeskuksen suuruudesta ja väkijoukosta, jonka jälkeen halusin sieltä pois välittömästi. Menin ulos pakkaamaan kamoja laukkuun, missä myös Kami odotti minua. 

Kun näin sen makaavan pyörän vieressä silmät kiinni, niin mieleeni tuli ajatus, että kyllä tämän reissun jälkeen tämä koira on eläkepäivät ansainnut. Ikää Kamilla on jo kahdeksan vuotta ja huomaan kuinka sillä alkaa jo askel hidastumaan. 
Mietin myös sitä, että saattaisi olla mukava ottaa toinen koira vielä kun Kami on elossa, koska Kami on niin hyvä käytöksinen koira ja sillä voisi olla antaa paljon hyvää esimerkkiä pentukoiralle. 

Pääsin vielä Ruotsin puolella käymään kaupassa, joka sijaitsi aivan Norjan rajalla. Kaupan pihalla vastaani tuli Ruotsia puhuva mies, joka tunnisti minut tuoksi hyväntekeväisyyteen polkevaksi mieheksi. Olisi ollut hauska jutella hänen kanssaan tuosta asiasta, mutta en ymmärtänyt sanaakaan. 

Norjan puolella aloimme seuraamaan jokea, jonka kummallakin puolella kohosi melkoiset vaarat. Päivä oli taas ennättänyt niin pitkälle, että nukkumapaikkaa pitäisi jo kovasti etsiä. Ongelma oli kuitenkin se, että meidän vasemmalla puolen oli pian joki ja oikealla puolen kohosi paikoin niin jyrkkä seinämä, että olisin tarvinut kiipeilyvälineet siellä liikkumiseen. 
Vastaamme tuli kuitenkin pian leirintäalue, jonka valitsimme paikaksi minne pystyttäisimme teltan. Aloin ymmärtämään sen, että näin pitkällä matkalla minulle ei jää päivässä kovin paljoa aikaa yöpaikan etsimiseen. Päivän askareet, kilometrien taittaminen ja projektiin liittyvä tekeminen vie niin paljon aikaa, että melkein on tyydyttävä siihen ensimmäiseen vaihtoetoon yöpaikaksi, mikä vastaan tulee. 



15.6. 37 aamu 50 kilometriä ( yhteensä 1488 kilometriä )

Tein päivälle suunnitelman mennä ostamaan Kamille ruokaa Kongsvingerin eläinkaupasta ja jatkaa sen jälkeen matkaa joen toista puolta, missä sijaitsi pienempi tie. 
Kongsvinger ei ollut mikään iso kaupunki, josta lemmikkieläinkauppa löytyi helposti. Sillä oli oma sisäänkäynti ja sen vieressä katos, jonne sain pyörän sekä Kamin suojaan sateilta.

Kun hieroin sisällä kauppoja ruoasta liikkeen myyjän kanssa, niin meillä tuli myös puhe siitä, että mistä olin tulossa. Kun sanoin tulevani Suomesta, niin minun yllätykseksi hän sanoi osaavansa myös suomen kieltä, koska tuli kaksikielisestä perheestä. Tämän jälkeen vaihdoimme kielen ja jatkoimme kaupantekoa. 
Sain mukaani uudenlaista kuivamuonaa ja säkissä kuivattua naudanmahaa, joka on energiapitoinen ravinto koirille. En ollut tällaiseen ennen törmännyt ja se myös keveytensä puolesta soveltui hyvin retkiruoaksi. 

Kun pääsin joen toisella puolella menevälle tielle, niin vaikutti siltä, että sen varsi oli hyvin asuttua. Aloin jo hermostumaan, että eikö täällä Norjassa kasva sikäli sellaista metsää johon pääsisi telttailemaan, mutta siinä samalla myös ymmärsin, että emme loppuen lopuksi ole kovinkaan kaukana Oslosta, jonne meillä oli ensin tarkoitus mennä, kun saavumme Norjaan ja näin ollen ei ollut ihme, että paikka oli niin asuttua.

Minua alkoi epäilyttämään, että tulisinko löytämään yösijaa joen tältä puolen, koska asutus ja maisema jatkuivat samanlaisena. Kun vastaani tuli silta ja sen mukana mahdollisuus päästä takaisin joen toiselle puolen, niin päätin loikata sinne. Täällä olisi ainakin varmemmin niitä leirintäalueita. 

16.6. 38 aamu 42 kilometriä ( yhteensä 1530 kilometriä )

Edellisenä iltana minulle sattui tuuri, kun pääsin ilmaiseksi majoittumaan erään hotellin leirintäalueelle, joka sijaitsee Kirkinaer nimisessä kylässä. Hotelli halusi tällä tavoin olla mukana #tv5000km kampanjassamme. Se oli oikein mukava ele ja on ollut mukava, että monet ihmiset ovat tällaisolla pienillä eleillä halunneet antaa projektiin oman panoksensa. 

Pyöräillessä tuona päivänä minulla oli sellainen olo, että kilometrit ei tunnu millään taittuvan. En tiedä johtuiko se väsymyksestä, paahtavan kuumasta ilmasta vai vähän kaikesta. 
Kun olin katsonut aiemmin sääkarttoja ja kun kuuntelin omaa oloa, niin päätin mennä lepäämään muutamaksi yöksi leirintäalueelle ja tehdä kaikki roikkumaan jääneet asiat pois alta. Näin minulla olisi mukavampi jatkaa matkaa. 

Pyöräilin Braskereidfossiin, josta löysin leirintäalueen. Se oli minun makuuni aika hintavat telttapaikat, mutta ajattelin, että antaa mennä. 
Paikka sijaitsi joenvarressa, jonka läheisyyteen laitoin teltan. Telttapaikkaa etsiessäni huomasin, että alue ei ollut kovinkaan tasainen ja jouduin pystyttämään teltan pieneen rinteeseen. Rannassa törröttävä roju ei myöskään hivellyt minun silmää ja valitsin paikan myös parhailla näköalolla. 



17.6. 39 aamu ( lepopäivä )

Yöllä alkanut vesisade piiskasi teltan kattoa koko päivän. Ilmanala ei jättänyt hirveästi valinnanvaraa tekemiselle ja päätin ottaa päivän vain rennosti. Nukuin muun muassa kolme kertaa päiväunet. 

Koetin aina välillä käydä kyselemässä respassa voisinko saada virtaa laitteisiin, mutta siellä ei ollut ikinä ketään. Sinne oli jätetty vain lappu luukulle, että olen ostoksilla soita numeroon… 
Aloin turhautumaan pahemman kerran, koska en saanut telttapaikan hintaa vasten minkäänlaista palvelua, jopa suihkusta täytyi maksaa erikseen. Huomasin illalla ettei paikalla ollut edes kotisivuja, mikä vain kertoo alueen laadusta.

18.6. 40 aamu ( lepopäivä )

Sade jatkui vielä tämän aamupäivän ja sen taukoamisen jälkeen oli mukava kokeilla ottaa jokin muu asento kuin selällään makaaminen. Ilma alkoi muuttumaan lämpimäksi, mutta se kehitti myös todella kovan tuulen. Teltan ovella pystyin olemaan ilman paitaa, mutta ylös noustessa minun oli pakko laittaa jokin pusakka päälle. 

Koko päivän koetin taas kärkkyä, jos saisin työntekijän kiinni, että saisin virtaa akkuihin. En nähnyt taaskaan koko päivänä leirintäalueella yhtään työntekijää ja lappu respan luukulla kertoikin heidän olevan vielä ostoksilla. Olisin niin mieluusti kirjoittanut blogitekstejä, mutta jouduin vain keräämään sisälleni lisää turhautuneisuutta. 



19.6. 41 aamu 32 kilometriä ( yhteensä 1562 kilometriä )

Lähdin niin nopeasti pois tuosta leirintäalueesta kuin vain pystyin. Se oli minulle täysi vitsi! 
Olin edellisenä päivänä ottanut selvää, että Elverumissa oli leirintäalue, joka oli puolta halvempi ja tarjosi vielä sähkön. Halusin mennä sinne kirjoittamaan blogitekstit valmiiksi, että niiden tekeminen ei enää venyisi. 
Olin jälleen katsellut sääkarttaa sillä silmällä, että sen puolesta ei haittaisi ottaa vielä muutamaa päivää rennosti, koska luvassa oli rankkoja sateita. 

Kun saavuin alueelle, niin totesin sen olevan paljon viihtyisämpi paikka, jossa saisi teltalle hyvän paikan koskimaisemalla. Kun olin pessyt pyykit, niin kävin kaupassa, jonka jälkeen vietin tietokoneen ääressä koko päivän. 

20.6. 42 aamu ( lepopäivä )

Olin katsonut edellisenä päivänä säätiedotetta, joka oli luvannut sateita tuoksi päiväksi jopa yli 10 millimetriä. Koska olin suunnitellut lähteväni leirintäalueelta seuraavana päivänä, niin katsoin viisaimmaksi käydä kaupassa jo tuolloin edellisenä päivänä, koska se vaikutti ajatuksissani kaikista helpoimmalta.
Kyselin respasta, että onko lähellä isompaa kauppaa, kuin tuo eilinen epämääräisen muotoinen pieni kauppa. Sain sieltä kuulla, että tuo sama kauppa on nyt paljon isompi, koska he pitävät pyhänä vain lain mukaisen neliömäärän avoinna. 

Kun palasin tuosta reissusta, niin aloitin valmistamaan ruokaa ja vaihdoin keittimeen edellisenä päivänä ostamani kaasupullon. Minulla ei ole ollut kovin pitkään kaasulla keittämisestä syvempää kokemusta ja ihmettelin kuinka liekki paloi nyt todella huonosti. Vaikka koetin mitä, niin jouduin tyytymään tuohon olemattomaan liekkiin. 

Kun olin saanut itseni hitaasti, mutta varmasti ravittua, niin tein lopun päivää tietokoneella hommia leirintäalueen keittiössä Kamin ollessa teltassa suojassa sateelta. Katselin välillä ikkunasta kuinka vesi lainehti maan pinnalla ja harmaiden sadepilvien peittäessä koko taivaan, näytti siltä, että sateille ei näyttäisi tulevan loppua.










lauantai 25. kesäkuuta 2016

Viides viikko

7.6. 29 aamu 65 kilometriä ( yhteensä 1121 kilometriä )

Olin oikeassa sen suhteen, että minulla kannattaa olla kaikki valmiina, kun soitan pyöräliikkeeseen. Sain sieltä kehotuksen tulla niin nopeaa kuin suinkin paikalle, jotta mahdollista takavanteessa olevaa ongelmaa voitaisiin tutkia samana päivänä. Minun ei tarvinnut kuin purkaa teltta ja nostella laukut pyörän päälle, niin pääsimme matkaan.

Liike sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä leirintäalueelta, joten olin siellä hyvin pian lähdettyäni. Siellä pienen keskustelun jälkeen kokeiltiin minun pyörän takarenkaan pinnojen kireyttä sekä tarkistettiin onko vanne riittävän suorassa. Kaiken sanottiin olevan kunnossa ja minulle annettiin vieläpä mukaan pinnoja, jos joutuisin taas tällaisen ongelman eteen. 

Nyt olimme matkalla Karlskogaan, mitä olimme jo aiemmin tavoitellut. Tiellemme tuli jälleen suuria peltoaukioita ja tietenkin tutuksi käynyt vastatuuli. Kun lopen uupuneena olin ohittanut ne, niin pysähdyin käymään kaupassa ja lähetin jälleen kotiin matkalla kertyneitä vaatteita sekä jotain sellaista, mistä pystyin vielä luopumaan. 
Lähdin jatkamaan GPS:n viitoittamaan suuntaan, mikä johdatteli minut soratielle. Näytti siltä, että pystyisin tätä tietä oikaisemaan E18 tien varteen. Tie muuttui koko ajan huonommaksi ja lopulta en voinut enää siinä pyöräillä. 
Kuumassa auringonpaahteessa talutin pyörää Kamin juostessa tiellä vapaana ja kun saavuimme erääseen risteykseen mistä meillä olisi pitänyt kääntyä, niin tiellemme tuli puomi. Harkitsin jo sen alittamista jatkaakseni matkaa, mutta siinä samalla näin koiran ulkoiluttajan, jolta menin kyselemään neuvoa.

Paikka oli kuulemma sotilasalue ja jouduimme kiertämään kauempaa parempaa tietä takaisin sinne mistä tulimme. Tämä harhailu vei minulta voimat, puoli päivää aikaa ja toi mittariin useita ylimääräisiä kilometrejä. 

Kun ohjeiden avulla pääsimme oikealle reitille ja illan ollessa jo myöhä, niin päädyin leirintäalueelle yöksi, joka tarjottiin minulle ilmaiseksi.


8.6. 30 aamu 48 kilometriä ( yhteensä 1169 kilometriä )

Kuljimme E18 vierellä kulkevalla virallisella ”pyörätiellä” kohti Karskogaa. Tämä tie ei ollut polkua kummempi ja ihmettelin, että miten siellä edes voi olla pyörätien kyltit! Meillä oli matkaa kaupunkiin vain 10 kilometriä, mikä vei meiltä todella pitkän ajan.

Suuntasimme täällä eläinlääkäriin, jotta Kamille ekinokokkoosi lääkityksen. Minulle kerrottiin, että nyt meillä on aikaa päästä Norjaan neljä päivää. Olin aiemmin luullut, että aikaa on viisi päivää ja arvelin ajan menevän aika tiukille. 
Suunnittelin, että meillä ei kannata suunnata enää E18 tien varteen, koska en halunnut enää kohdata aiemmin kohtaamia ”pyöräteitä”. Halusin varman asfalttitiereitin, vaikka se olisi vähän pitempi matka. Tässä vaiheessa myös päätin, etten suuntaa Osloon, vaan menen sen ohi länsipuolelta. 

Lähdimme matkaan ajatuksella, että suuntaamme kohti Charlottenbergiä, jonka kohdalta menemme Norjan puolelle. Lähdimme kulkemaan kohti Storforsia, minne jäimme yöksi.



9.6. 31 aamu 92 kilometriä ( yhteensä 1261 kilometriä )

Kun meillä oli jälleen aikataulu, niin tietenkin silloin ilma kehitti myös kovan vastatuulen. Lähdimme pyöräilemään Bjurbäckenia kohti, jonka kautta lähtisimme kohti Forshagaa ja kohti tietä 61, mikä veisi meidät Norjan puolelle. 
En ollut varma oliko tässä ylimääräisessä lenkissä mitään järkeä, mutta ajatteli, että ainakin saamme polkea pienempiä teitä ja katsella parempia maisemia

Olin aiemmin kuullut, että tiellemme ei osuisi soratietä, mutta kuinka ollakaan, niin päädyimme jälleen sellaiselle. Matkan vauhti hidastui kävelyvauhdiksi ja jouduin juoksuttamaan Kamia paahtavan lämpimässä kelissä, koska tie oli täynnä kuoppia ja suuren painolastin kanssa siellä ajaminen oli hyvin hankalaa. 

Meillä oli tarkoitus päästä pidemmälle kuin Kil nimiseen pieneen kaupunkiin, joka sijaitsi aivan tien 61 varrella. Emme kuitenkaan jaksaneet edetä sen pidemmälle ja kello alkoi lähennellä puolta yötä, niin näin parhaaksi etsiä telttapaikan aivan keskustan lähettyviltä metsästä. 



10.6. 32 aamu 68 kilometriä ( yhteensä 1329 kilometriä )

Aamulla herätessä olin aivan pihalla maailman menosta, kun tein tuossa suurten puiden ympäröimässä leiripaikassa aamupalaa, teltan ympärillä alkoi kiertelemään harakka. Heitin sille hieman kaurahiutaleita ruoaksi ja se tuli niitä syömään metrin päähän minusta ja Kamista. Sen puuhasteluja oli mukava katsella siinä sivussa, kun minä tein omia aamurutiineja. 
Kun nousin teltasta, niin menin tutkimaan jo yöllä tielleni tulleita kuoppia tai tonkimisen jälkiä. En osaa sanoa mikä eläin noita pieniä kuoppia on saanut aikaiseksi ja mielessäni kävi, että voisiko ne olla villisian jättämiä jälkiä. 

Kun olimme jälleen pyörän selässä, niin mieleni alkoi valtaamaan ajatus, että emme taida ehtiä Norjan puolelle tuossa neljässä päivässä mitä meille annettiin aikaa. Soratiet, vastatuuli sekä harhailut olivat kuluttaneet minut aivan loppuun ja päätin, että menisimme Arvikan camping alueelle ottamaan lepoa viikonlopuksi ja kävisimme maanantaina uudelleen eläinlääkärillä ottamassa Kamille tarvittava ekinokokkoosi lääkitys. 

11.6. 33 aamu 5 kilometriä ( yhteensä 1334 kilometriä )

Olin sekä henkisesti, että fyysisesti todella väsynyt ja en meinannut millään herätä tuona päivänä. En tehnyt mitään muuta, kun pesin pyykit ja tein yrityksen käydä kaupassa. Kun olin jo matkalla sinne, niin huomasin, että minulla oli ehkä jäänyt kamera teltan eteen ja palasin sitä tarkistamaan. 
Se oli minun helpotukseksi kuitenki teltan sisällä ja päätin etten jaksa lähteä enää uuteen reissuun. Aloin kokkaamaan itselleni riisiä ja linssejä suolalla, jonka jälkeen nukuin miltei koko päivän.

12.6. 34 aamu ( toinen lepopäivä )

Olin jo hieman pirteämpi ja otin heti aamusta tähtäimeen kauppareissun, joka edellisenä päivänä jäi tekemättä. En ollut muutamaan päivään saanut annettua makuhermoille mitään monipuolista vaihtelua, joten kauppaan mennessä jouduin johonkin hurmoksen valtaan.
Ostin kaiken mikä näytti hyvälle ja kaupasta vielä ulostullessa kilon mansikoita, josta söin heti puolet. Jatkoin tätä herkuttelua, kun pääsin takaisin teltalle ja lisäsin mahaan ruokaa aina sitä mukaa, kun sinne tuntui tilaa tulevan. 


13.6. 35 aamu 57 kilometriä ( yhteensä 1391 kilometriä ) 

Olin kuin uusi mies, kun lähdin kohti Arvikan keskustaa. Eläinlääkärikäynnin lisäksi minulla oli tarkoitus ostaa sieltä tarkempi tiekartta, koska en enää halunnut vasten tahtoani joutua pitkille soratieosuuksille. 
Kun saavuimme keskustan liepeille ja aloin kiertämään lahdenpoukamaa, missä kaupunki sijaitsee, niin se näytti todella hienolle. Katselin kaupunkia sammalkattoisten talojen ylitse ja minulla valtasi halu alkaa ottamaan tuosta näystä valokuvia. 
En ollut kuitenkaan muistanut laittaa kameran tarkennusta takaisin automaatille, kun edellisenä iltana käytin manuaalitarkennusta. Se oli sikäli harmi, kun Arvika oli hienoin kaupunki missä olin käynyt ja mielellään olisin tuosta paikasta muistot myös kuvina säilyttänyt. 

Kun olin löytänyt itselleni paremman kartan kirjakaupasta, niin läksimme eläinlääkäriin, joka sijaitsi kaupunginlaidalla suunnassa mihin olimme matkalla. Kun eläinlääkäri oli kirjoittamassa lemmikkieläinpassiin tiedot lääkityksen antopäivästä, niin kysyin uudelleen montako päivää meillä on aikaa siirtyä rajan ylitse. 

Sain vastaukseksi viisi päivää, minkä olin jo Suomen puolella ollessani kuullut, kun asiaa selvittelin. Olisimme siis sen puolesta aiemmalla kerralla hyvin ehtinyt Norjan puolelle, mutta kuten olin jo tähän mennessä tottunut siihen, että tällä reissulla kaikki eivät mene putkeen. 

Jatkoimme tuona päivänä matkaa aina Charlottenbergiin asti ja kun minulla alkoi tulemaan päivän kilometrit täyteen, niin aloin katselemaan meille nukkumapaikkaa. Olen Suomen puolella tottunut siihen, että telttapaikan etsiminen ei ole kovinkaan vaikeaa, koska siellä poikkeaa aina vähän väliä jokin soratie, minkä varresta telttapaikka yleensä löytyy. Täällä kaikki isolta tieltä haarautuvat tiet olivat puomitettu ja jouduin tyytymään ajatukseen, että hakeudumme paikalliselle leirintäalueelle. 











perjantai 24. kesäkuuta 2016

Neljäs viikko

31.5. 22 aamu 66 kilometriä ( yhteensä 931 kilometriä )

Aamukahvittelun jälkeen siirryimme talon isännän kanssa tutkimaan minun pyörää. Tulimme siihen tulokseen, että takajarrun levy olisi liian lähellä itse jarrun runkoa ja näin ollen jarruttaessa levy painautuu runkoa vasten jarrupalan sijaan.
Kokeilimme siirtää takarenkaan koko keskiötä kierteen verran toiseen suuntaa, jos vika korjautuisi sillä. Kun tämän työn jälkeen kokeilimme rengasta paikalleen, niin jarrulevyn kummallakin puolen vaikutti olevan tilaa jarrupaloihin nähden. Eli ongelma oli ratkennut ja jarrujen säädön jälkeen kaikki oli kunnossa.

Pääsimme lähtemään vasta joskus kello 13 aikoihin ja matkaa taitoimme tuona päivänä Västerås:iin Suomiseura Katajaisten tiluksille telttailemaan. 
Matkalla tänne tapasin tälle reissua ensimmäiset retkipyöräilijät, jotka huolettomalla asenteella oli matkalla Tukholmasta Kööpenhaminaan. Pyöräilimme yhdessä Västerås:in keskustaan, jossa tiemme erkanivat. 
Heistä jäi sikäli hauskat muistikuvat, kun heidän varusteensa oli pakattu putkiteipillä pyörän päälle ja toisella heistä oli vanne ihan mutkalla. Heidän tapaaminen oli taas osoitus siitä, että retkipyöräilyssä ei ratkaise varusteet, vaan asenne!



1.6. 23 aamu ( ensimmäinen yritys oikealle lepopäivälle )

Sain seuran tiluksilta kyydin kauppaan, jonka jälkeen kävin saunassa ja tein ruokaa. Minulla oli jäänyt päiväkirjan kirjoittaminen hieman jälkeen aikataulusta ja päätin kirjoittaa sitä kiinni ruokalevolla. 

Illalla seuralla järjestettiin karaokeiltamat ja paikalle alkoi tulla väkeä. Minuakin pyydettiin ottamaan osaa iltaan, mutta karaoke ei ole minun juttu ja halusin käyttää aikaa rästiin jääneille kirjoitustöille.
Tuona päivänä minulla sauhusi kynä monta tuntia ja jossain vaiheessa huomasin, että mitään ei liiku enää korvien välissä. Aloin kaivautumaan hiljalleen makuupussiin, koska paikka oli rauhoittunut ja uskoin saavani sen puolesta hyvin unta.
Tunsin olevani todella väsynyt kaikista päivän mittaa tapahtuneista ihmiskohtaamisista sekä kirjoittamisesta. Unta ei tarvinnut houkutella tuona yönä, vaikka naapurista kantautuva musiikki sekä kova huuto ehti nostattaa ajatuksiini kaikenlaista, sillä välin kun sijasin itselleni petiä.



2.6. 24 aamu ( vielä Västerås:issa levon toivossa )

Ilma valkeni heti aamusta todella lämpimänä ja lämpesi vain päivän edetessä. Minä pyhitin jälleen koko päivän kirjoittamiselle, jota taukosi hetkittäin päivän mittaa käytyjen keskusteluiden lomaan. 
Ihmisiä valui rannalle sekä uimaan, että ottamaan aurinkoa. Lämpö alkoi minulle sellaiseen tottumattomalle olemaan vähitellen liikaa ja sitä mieltä myös taisi olla Kami, joka kieli pitkällä etsi varjopaikkoja teltan ympäriltä.

Ilta kului samoissa merkeissä, mistä se oli aamulla alkanut ja nukkumaan mennessä sain jälleen kuunnella tuota kovaa musiikkia sekä huutoa.


3.6. 25 aamu 10 kilometriä ( yhteensä 941 kilometriä )

Alotin valmistelut lähdön varalle, mutta en aikonut pitää sen kanssa kiirettä. Ilmanala lämpesi taas niin kuumaksi, että auringon paahteessa ei kannattanut liikkua. Olin tyytyväinen siitä, että olin saanut kirjoitettua päiväkirjan kiinni Västerås:issa ollessani, mutta tunsin itseni väsyneemmäksi, kuin mitä tänne tullessa. 

Sain jälleen kyydin kauppoihin, missä tein ruokatäydennöksiä itselle sekä lemmikkieläinkaupasta Kamille. Aloitin tämän reissun jälkeen pyörän huollon ja siinä samalla minulle valmisteltiin vielä lähtöateria. 
Ruokailun aikana ukkosrintama tuli päällemme, joka toi mukanaan salamoiden lisäksi paljon vettä. Ruoan jälkeen menin pihalle katselemaan taivasta, joka näytti paikoin harmaalta ja siltä, että ympärillä vielä liikkuisi ukonilmoja. 

Huomasin pihalla ollessani kuinka minun takarengas ei ollut taaskaan pitänyt oikein ilmaa. Päätin vaihtaa siihen vielä sisäkumin ennen lähtöä. Kun sain renkaan vaihdon jälkeen paikoilleen ja aloin pumppaamaan siihen ilmaa, niin huomasin, että uudessa sisäkumissa oli venttiili rikki. 
Kerroin paikalla olleille ongelman ja sain kyydin keskustaan pyöräliikkeeseen, josta sain hankittua sekä uudet sisäkumit ja uudet päällyrenkaat. Olin vaihdon aikana tutkaillut niitä tarkemmin ja huomannut niissäkin olevan jo sen verran kulumaa, että ovat vaihdon tarpeessa.

Matkalla kaupungista takaisin Katajaisille, minulle tarjoutui yösija kyyditsijöiden luota, jonne ei ollut kuin kiven heitto. Pyöräilimme illan tullen heidän luokse ja nukuimme yön asuntovaunussa.


4.6. 26 aamu 70 kilometriä ( yhteensä 1011 kilometriä )

Kun olimme jälleen tien päällä, niin minua piinasi vielä tuo viheliäinen aivoväsymys, jota en ollut saanut levättyä pois. Istahdin noin 40 kilometrin jälkeen tienvarteen syömään eväitä, jotka minulle oli annettu mukaan lähtiessäni. Katselin kuinka liikenne kulki edestakaisin mitään muuta miettimättä. 

Kun pääsin seuraavaan pieneen kaupunkiin, niin aloin katselemaan ympärilleni sillä silmällä, että pääsisin jonku kanssa juttelemaan, jotta voisin kysellä mahdollisista telttapaikoista. Näin erään talon pihalla liikettä ja havaitsin siellä olevan miehen sekä naisen. Käänsin suunnan sinne ja aloitin keskustelun. 
He eivät puhuneet englantia, mutta viittomakielellä sain ensin sellaisen käsityksen, että camping alue löytyisi läheltä. Sitten mies alkoi olemaan hyvin kiinnostunut minun puhelimesta ja kun katsoin hänen elehdintää, niin minut valtasi tunne, että nyt on parempi laittaa renkaat pyörimään. Miehen ilme ja elekieli alkoi käymään liian vaativan näköiseksi.

Seuraava paikka mikä minulle tuli vastaan oli Arboga, joka vaikutti mukavalta paikalta. Siellä oli jäljellä vanhoja rakennuksia, mitkä minua niin kovasti miellyttää ja hetken mietinkin jääväni tutkimaan paikkaa.
Ymmärsin kuitenkin kellon olevan liikaa sellaiseen ja ohitin kaupungin mitä pikimmiten. Vastaani alkoi tulemaan metsää, mutta sen ja tien väliin ilmestyi myös hirviaita. Kauhistuin sen nähdessä, koska tiesin, että voi mennä pitkään ennen kuin se loppuu.
Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun metsään poikkesi soratie jonne mekin käännyttiin. Melkein heti sinne menryämme havaitsin polun, jota pitkin aloin työntämään pyörää joitain kymmeniä metrejä ja pystytin teltan.



5.6. 27 aamu 17 kilometriä ( yhteensä 1028 kilometriä )

Tänä aamuna vasta tunsin väsymyksen kaikonneen ja olin kuin uusi ihminen. Olo myös tuntui hyvälle sen takia, että olin saanut telttailla luonnon helmassa. Se mikä painoi minun mieltä, niin minulla ei ollut itselleni juuri laisinkaan vettä, koska olin vähäiset vesivarastot kaatanut Kamin kuppiin.

Sain kuitenkin keitettyä pienen annoksen puuroa, että minun ei tarvitsisi kuitenkaan hypätä pyörän selkään tyhjällä vatsalla. Pyöräilimme hetken aikaa, kunnes huomasin erään talon pihalla ihmisiä pöydän ympärillä. Kaarroin pyörän siihen suuntaan ja kohta olinkin keskustelemassa talossa asuvan naisen kanssa suomen kielellä. 
Tämän mukavan yhteensattuman jälkeen pidin toisen tauon melkein heti, koska halusin syödä jotain tukevampaa. Ruokailun aikana minulla kului taas melkoinen vesimäärä ja päätin, että heti ensimmäisellä mahdollisuudella koetan saada pullot taas täyteen.
Vastaamme tuli pian kahvila, missä join kahvin ja täytin pullot. Kun minulla tuli kahvilan pitäjien kanssa puhe matkani tarkoituksesta ja siitä, että minulla ei ole mitään suunnitelmia sille päivälle, niin hän tarjosi meille mahdollisuutta telttailla kahvilan pihassa. 
Pidin ajatusta hyvänä, koska voisin koettaa aloitella täällä tätä matkablogin kirjoittamista, mikä oli toistuvien ongelmien johdosta jäänyt kirjoittamatta. 


6.6. 28 aamu 28 kilometriä ( yhteensä 1056 kilometriä )

Halusin päästä matkaan nopeasti ja tavoitella tuona päivänä Karlskoga:a. Matkaa sinne oli kuitenkin 75 kilometriä ja maisema oli mielestäni alkanut käymään ylämäki voittoiseksi, joka teki tavoitteesta haastavan.
Teinkin tuona aamuna retken nopeimman lähdön ja ensin otin tähtäimeksi Örebron. Matkalla sinne saimme pyöräillä maaseudun lävitse, joka jälleen hiveli ainakin minun silmiä ja se alkoi muuttumaan enemmän Suomalaisen maaseudun näköiseksi siten, että maataloja oli siellä täällä ja eivät enää olleet rykelmässä kuten aikaisemmin.

Kun saavutin ensimmäisen tavoitteni eli Örebro:n, niin erään katukivetyksen kohdalla korviini kantautui ääni, jota en olisi halunnut kuulla. Se kuulosti siltä, niin kuin takaa olisi pinna napsahtanut poikki ja pahin pelko kävikin toteen, kun tarkastelin rengasta. 
Koska tämä päivä oli Ruotsalaisille pyhäpäivä, niin minulla ei ollut mahdollisuutta päästä pyöräliikkeeseen. Minun oli tehtävä valinta, että menemme paikalliselle camping alueelle ja koetan ratkaista ongelman itse. Tiesin teoriassa miten kaikki tapahtuu ja minulla oli työhön tarvittavat työkalut sekä pinnoja, mutta en ollut koskaan aikaisemmin tätä tehnyt.


Ilta meni sormet öljyssä rassaten pyörään uusi takapinna ja kiristelin kaikki takana olevat pinnat siten, että vanne oli mielestäni kohtalaisen suora. Minulla oli kuitenkin koko työstä epävarma olo ja päätin, että käyn vielä tarkistuttamassa liikkeessä työni tulokset.









maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kolmas viikko

24.5 15 aamu 190 kilometriä ( yhteensä 781 kilometriä )

Olin päättänyt, että pyöräilen Meri-Porista kertaheitolla Turkuun. Tämä olisi pisin pyöräretkilläni tekemäni matka ja se pistäisi edellisen ennätyksen uusiksi, joka oli 175 kilometriä. Nyt minulla olisi kuitenkin paljon raskaampi paino kannettavana, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla onko minun mahdollista taittaa tuota matkaa. 

Lähdimme liikkeelle camping alueelta kello 11.40 ja otimme kilometrit vastaan todella rennosti. Minun oli pysähdyttävä Porissa jälleen pumppuostoksille, koska edellinen oli hävinnyt jonnekkin. Löysin paikanpäälle pyöräliikkeeseen pienen etsimisen jälkeen ja sain jälleen pumpun hommattua.
Nyt jatkoin turvallisemmin mielin eteenpäin ja pysähdyin syömään valmista ruokaa, jotta minulla ei tuhlaantuisi aikaa ruoan laittoon. Otin syönnin jälkeen vielä pitkän kahvitauon, jonka jälkeen olimme valmiita varsinaiseen koitokseen. 

Ilta kääntyi yöksi ja minulla ei ollut vielä hymy hyytynyt. Kami pisti jossain vaiheessa nukkumaan kärryyn, mutta kävi hereillä kun kuulimme äänen mitä ainakaan minä en ollut ennen kuullut. Kun pyörittelin päätä, niin erään ladon alta pellonreunalla alkoi nousemaan esiin ketun poikasia. En ollut nähnyt niitä ennen livenä ja niinpä tuossa hetkessä oli vietettävä vähän aikaa.


Loppumatkasta kipu alkoi olemaan joka puolella minun kehossa sietämätön, mutta en siltikään halunnut antaa periksi. Turussa oli täysi aamuruuhka päällä, kun pääsimme sinne. Minun oli hörpättävä keskustassa aamukahvit, jotta jaksoin viedä meidät perille Suvituuleen Aivoliiton toimistolle.



25.5 16 aamu ( ns. lepopäivä )

Olin perillä Suvituulessa noin kahdeksan aikaan aamulla ja 190 kilometrin jälkeen. Olin enemmän kuin aivan lopussa. Pääsin heti aamupalalle, jonka jälkeen kävin tunnin unessa. Kun tästä unesta heräsin, niin en ollut enää mistään asiasta varma, koska olo oli niin sekava.

26.5 17 aamu ( ns. lepopäivä )

Päivä oli melkoista pyöritystä, kun jouduin aamutoimien jälkeen heti toimittajien vietäväksi. Tämän jälkeen minun vielä piti mennä tilaisuuteen, jossa minua pystyi tulla kuulemaan. 
Kun saavuin huoneeseen, missä kaikki olivat, niin he antoivat minulle aplodit. Ne tulivat minulle aivan yllätyksenä, jonka aikana sisälläni tapahtui jotain. 
Voi sanoa, että ensimmäistä kertaa tunsin sen, että kaikki ne alkuvalmistelu mitä oli tehty koko viime talvi ja kaikki raataminen pyöräillessä oli välittänyt sitä viestiä, mitä kampanjalla on yritetty antaa. Mieleeni nousi myös muistot siitä, että mistä minä olin ponnistanut ylöspäin ja minkä työn olin tehnyt sen eteen. Kaikki ajatusten sinkoilut pääni sisällä nostatti minulle tunteet pintaan ja minun täytyi keräillä hetki itseäni, ennen kuin sain taas sanoja suusta ulos. 

Lopun päivää jouduin jo tekemään valmisteluja sen eteen, että matkassani alkoi nyt uusi vaihe. Olin lähdössä Ruotsin puolelle ja siitä edelleen Norjaan. Turusta lähetin kotiini kaiken sellaisen mihin en ollut matkan aikana koskenut.



27.5 18 aamu 10 kilometriä ( yhteensä 791 kilometriä )

Minulla lähti laiva Ruotsiin 20.55. Tiesin, että perjantai-ilta laivamatkalle ei olisi välttämättä se paras vaihtoehto, mutta en kuitenkaan osannut odottaa minkälainen karnevaali siellä meitä odotti.

Päivä sujui rennoissa merkeissä Suvituulessa ja minulla ei ollut tälle päivää muuta sovittua menoa kuin se, että tapaisin miehen, johon tutustuin viime kesän pyöräretkellä ja hänen mukana olisi myös hänen vaimo sekä hänen lapsi. 
Tälle kaverille ei voi nostaa muuta kuin hattua! Silloin kun tapasin hänet, niin hän oli pyöräilemässä kolmivaihteisella ja 20 tuumaisella pyörällä Turusta Nordkapp:iin!

Vietimme heidän kanssaan mukavan hetken, mutta jouduimme sen jättämään hieman kesken, koska Kamin ja minun piti alkaa tekemään lähtöä laivalle. Sitä ennen jätin vielä hyvästit Suvituulen porukalle.
Pääsimme nousemaan paattiin turvallisesti ja sen jälkeen kun olin käynyt syömässä laivan ravintolassa, niin aloimme nukkumaan. 


28.5 19 aamu 21 kilometriä ( yhteensä 812 kilometriä )

Kun olimme käyneet unessa, niin sillä välin naapurihytissä oli saatu hyvä humala päälle. Ovet alkoivat paukkumaan ja karaoke raikaamaan. Emme saaneet enää tämän jälkeen nukuttua ja jopa Kami, joka ei herkästä hätkähdä oli tilanteesta hämillään. Hän vain hakeutui minun viereen, jotta tuntisi olonsa jokseenkin turvalliseksi. 

Voi sanoa, että olin suorastaan onnellinen kun laivan herätyskello soi ja tiesin kohta pääseväni karkuun tuota meteliä. Kävin ostamassa aamukahvin, jonka jälkeen käytin Kamia kannella koirien tekonurtsilla. Tämän jälkeen heitin hytissä pari pyörälaukkua olalle ja lähdin etsimään tietä autokannelle.

Minulla oli aiemmin suunnitelmissa tutkia Tukholman vanhaa kaupunkia, mutta en jaksanut siihen panostaa, koska väsymys alkoi viemään voiton. Suuntasimme Tukholman laitamille paikkaan, minne meille oli sovittu jo aiemmin Sundom:in kylässä yöpaikka. 
Ilta kului rattoisasti syöden ja jutellen, tosin minä myös kuuntelin paljon, koska en puhu sanaakaan ruotsin kieltä. Syömässä oli myös kyseisen talon omistajan pojat, joista toinen tarjosi minulle yöpaikan Bro:sta. 


29.5 20 aamu 30 kilometriä ( yhteensä 842 kilometriä )

Minulla ei ollut edessä pitkä pyöräilymatka, mutta vieraassa paikassa sain siihen aikaa kulumaan hyvän tovin. Kuljin alueiden läpi missä hevoset kirmasivat pellolla ja lehmät märehtivät omissa oloissaan. Olin tullut maaseudulle, vaikka sitä en vielä älynytkään, koska minun silmissä maaseutu on sellaista mitä Suomessa on ja täällä se näytti erilaiselta.

Kun saavuin perille, niin pääsin jälleen hyvin katettuun ruokapöytään, jossa sain nautiskella herkullisen päivällisen. Menimme ruokahetken jälkeen korjaamaan minun pyörää, jonka takajarrun levy oli taas ottanut osuman ja vaikutti olevan vähän vinossa. 
Koetimme taivutella hieman levyä niin, että se ei koskettaisi enää yhdestä kohti jarrupalaan. Ongelmaa koetin myös korjata säätämällä jarruja, mutta turhaan. Saimme kuitenkin takajarrun toimimaan paremmin, kuin mitä se oli tullessa.

Lähdimme tämän jälkeen vielä iltakävelylle läheiseen ympäristöön. Kuljimme alueilla, jotka huokuivat historiaa. Kävelimme vanhan tiilitehtaan alueiden lävitse, jossa oli vielä nähtävillä sen vanhoja rakennuksia. Kävelimme myös suuren golfkentän lävitse, jonka tilalla oli ennen ollut suuri tila ja tilan kartano toimi nykyään golfkerhona. 



30.5 21 aamu 23 kilometriä ( yhteensä 865 kilometriä )

Istahdin majapaikkani terassille tekemään tietokonehommia ennen lähtöä. Juuri kun olin pääsemässä pyörän selkään, niin minulle soitettiin STV:n uutisista. Toimittaja halusi tehdä minusta jutun ja tarjosi samalla myös mahdollisuutta tulla heidän luokse yöpymään. 
Tarjous alkoi kuulostamaan houkuttavalta, koska siellä oli kuulemma hyvät puitteen pyörän korjaamiseen ja päätin ottaa suunnan sinne.

Kuljin kohti Bålsta:n maaseutua ja kun minulla oli matkaa enää kymmenen kilometriä, niin GPS ohjasi minut maisemareitille. Täällä ihmettelin sitä, miten talot oli sijoitettu kiinni tiehen ja oli rakennettu hyvin lähelle toisia. Paikat näytti niin kuin olisi ollut ennemmin kyläyhteisöjä, kuin itsenäisiä maataloja. 

Saavuin perheen luokse, jolla oli paljon samoja intressejä mitä minulla ja ilta meni todella nopeasti jutellen. Tästä tapaamisesta minulle jäi todella lämpimät muistot ja toivon, että minulla tulisi vielä joskus mahdollisuus tavata heidät uudestaan!