lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kymmenes viikko

12.7. 64 aamu 33 kilometriä ( Yhteensä 2462 kilometriä )

Purin aamulla telttaa vasta kello 13 aikoihin levänneen oloisena. Kun olin ottamassa yhtä telttakiilaa pois kuivasta sammalmättäästä, niin näin jäljen joka pysäytti kaiken toiminnan. 
Jälki näytti erehdyttävän paljon karhun takajalan jättämältä jäljeltä. Koetin siinä miettiä, että voiko tuo olla mahdollista ja olisiko tuo jälki voinut olla kuitenkin jonkin tavaran painauma. En kuitenkaan ollut levitellyt tavaroitani tuohon paikkaan edellisenä iltana, koska heitin ne suoraan telttaan vesisateen alta pois sekä hyppäsin itse sinne perässä. 
Kun tarkkailin jäljen tulosuuntaan, niin näin useita painaumia maassa ja olin varma, että tästä on jokin eläin kulkenut. Selkeimmin näkyvä jälki oli vain noin puolen metrin päässä teltan kulmalta, niin olin siitä varma, että se ei ole siitä ainakaan yön aikana liikkunut ohi.

Saavuimme nopeasti Lund nimiseen kylään sen jälkeen, kun lähdin liikkeelle. Sieltä lähti lautta kohti Horvereid:ia ja sitä odotellessa ilma viileni niin, että jouduin pukemaan lisää vaatetta ylle. Kun saavuimme Kolvereid:iin, niin tein täydennöksiä ruokavarastoon, jonka jälkeen aloin etsimään meille telttapaikkaa. 
Joudumme poikkeamaan jälleen monella soratiellä, mutta aina ne johti jonkin rakennuksen luokse. Kun kaupunki oli jäänyt selkeästi jo taakse, niin teitä ei poikennut enää niin useasti ja tein päätöksen kantaa tavarani yksitellen mäntykangasmetsään, mistä avautui näkymä Sorsalten:iin. 


13.7. 65 aamu 43 kilometriä ( Yhteensä 2505 kilometriä )

Tämä oli päivä, jolloin puolet tavoitellusta 5000 kilometristä meni rikki. Nämä kilometrit eivät ole todellakaan taittunut helpolla, vaan koko matkan minua on siivittänyt niin paljon onglemia, että en voi muuta kuin ihmetellä kuinka se on mahdollista. 
Olen joutunut laittamaan itseni koville pysyäkseni aikataulussa, olen joutunut pyöräilemään hampaat irvessä vastatuulta kohden, koko matkan on minua piinannut jokin tekninen ongelma pyörän kanssa, Norjan sisämaa yllätti minut pitkillä ja jyrkillä nousuilla, jotka ovat vieneet kaikki mehut kehostani ja niin edelleen. 
  Iltaisin olen ollut niin lopen uupunut, että on ollut todella haastavaa saada tehtyä tähän projektiin liittyvät tehtävät. Tämä retki on alkanut ottamaan minun mielessäni aivan uudenlaisen näkökulman ja olen alkanut ajattelemaan sitä enemmän minun osaltani kuin se olisi selviytymistarina, missä vaellan läpi haasteiden kotia kohti.

Tänäkin päivänä jouduimme tekemään hätämajoittumisen Simle kylän pohjoispuolelle sen jälkeen, kun takajarru naksahteli todella kova äänisesti ja ei joka kerta enää palautunut. 



14.7. 66 aamu 67 kilometriä ( Yhteensä 2572 kilometriä )

Aamulla herätessäni mietin, että tämä paikka vuonon poukamassa tasaisella heinikolla on ehdottomasti tämän reissun wildcamping paikkojen top kolmessa. 
Aloitimme aamun hieman poikkeavalla tavalla ja käytin aikaa tuon paikan valokuvaamiseen. Ilma oli harmaa ja tihkusateinen ja vallitseva valo ei teettänyt vahvoja kontrasteja maisemaan, mutta merenrannan kasvillisuuden värit rantakivissä ja paikalla ollut rähjäinen lato antoi muutaman hauskan elementin, mihin kameran linssi tarttui.

Sain jälleen pakata mukaan märän teltan, mutta se ei enää haitannut minua. Olen sen joutunut tekemään niin monesti Norjan puolella, että se on jo normaalia. Kun pääsin pyörän selkään, niin huomasin jarrukahvojen palautuvan paremmin, mutta jarruissa oli edelleen tallella tuo ikävän iso ääni. 
Meidän ei tarvinut laskea kuin mäki alas ja olimme tiellä 17, mikä oli helpotus. Tuolla tiellä mitä olimme kulkenut, niin kilometrit taittuivat käytännössä siten, että talutin todella jyrkän mäen pyörää ylös Kamin kävellessä rinnalla ja sitten laskimme mäen alas. Tämä oli todella paljon voimia vievää toimintaa ja odotin tietä 17 sen takia, että epäilin sen olevan paljon tasaisempi ja kuinka ollakkaan, haaveeni kävi myös toteen.

Pyöräilimme aina Skogmo:n leirintäalueelle asti, kun vastaamme ei tullut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä metsään. Alueella millä kuljimme oli vain maataloutta ja peltoa, minkä vuoksi haaveemme ei käynyt toteen. 



15.7. 67 aamu ( Yhteensä 2572 kilometriä )

Aamulla vietin aikaa leirintäalueen keittiössä lataillen laitteita, mitkä tarvitsivat virtaa. En tuntenut keittiössä enää niin vahvasti heikkoa oloa, mikä minulla oli herätessäni. Ehkä se katosi keskustelun lomaan, mitä kävin saksalaisten moottoripyöräilijöiden kanssa.

Kun olin aloittamassa tavaroiden pakkaamisen, niin minun olo alkoi menemään hyvin vetämättömäksi. Mistään ei meinannut enää tulla mitään ja päätin jäädä alueelle vielä yhdeksi yöksi. Kun olin sen käynyt ilmoittamassa, niin vetäydyin nukkumaan.
Herättyäni päiväunilta tunsin oloni hyvin kuumeiseksi ja käveleminen ei tahtonut enää onnistua sekä ympärille katsominen oli vaikeaa. Tein päätöksen vuokrata mökin yöksi, minne alkoi pitkä ja rasittava muutto. 

Kesti ikuisuuden saada tavarat pyörän selkään ja työntää pyörä mökin edustalle. Jo pihalla ollut mitätön mäki teetti minulle niin paljon vaikeuksia, että jouduin lepäämään aina välillä sitä ylittäessä. Kun sain tavarat perille, oli helpotus laittaa pää tyynyyn.


16.7. 68 aamu ( Yhteensä 2572 kilometriä )

Aamulla tuntui kuin olo olisi jo puolella helpottanut eilisestä päivästä. Aloin jo tuntemaan kaukaista nälän tunnetta, mutta hartioita sekä päätä juili todella voimakkaasti.
Olimme edellisenä päivänä sopineet isäni kanssa, että hän voisi tulla moikaamaan minua Norjan puolelle ja odottelin häntä saapuvaksi puolen päivän aikoihin. Saisin näin ollen seuran lisäksi apua kauppareissuihin, joka minun olisi pitänyt taittaa muuten pyörällä. Kilometrejä olisi tullut lähemmäs 30 käyden lähimmässä kaupassa mutkan. 

Isäni tultua vaihdoimme mökin hieman isompaan, jotta siellä olisi mukavampi viettää aikaa suojassa tulevalta sateelta. Pääsin nyt myös mittaamaan kuumeen, jota oli vielä 38 astetta.



17.7. 69 aamu ( Yhteensä 2572 kilometriä )

Aamulla herättyäni kaikki ympärilläni oli hiestä märkää ja tunsin itseni terveeksi ja sen todisti myös kuumemittari. Aloimme syömään aamupalaa sateen vallitessa ulkona ja tuo sade jatkui enemmän ja vähemmän voimakkaana koko päivän.
Tunsin päivän mittaa edelleen hieman päänsärkyä ja iltapäivällä kuumetta mitattua totesin sen taas nousseen. Oli todella pettymys nähdä tuo mittaustulos ja päässäni alkoi jo pyörimään monenlaiset ajatukset projektin tulevaisuudesta. 


18.7. 70 aamu ( Yhteensä 2575 kilometriä )

Tämäkin päivä meni rennosti lepäillen. Ainut asia mikä tuli tehtyä, niin kävimme paikallisella ”pyöräkorjaamolla” näyttämässä minun pyörän takajarrujen ongelmaa. Sain sieltä kuulla arvion, että joutuisin luultavasti ostamaan kokonaan uuden takajarrun.

Enempää paikalla ollut mies ei voinut meitä auttaa, kuin sanoa, että seuraava missä seuraava pyöräliike sijaitsee. Meille jäi kuitenkin epäselväksi minkä tasoinen kyseinen paikka oli. 








perjantai 29. heinäkuuta 2016

Yhdeksäs viikko

5.7. 57 aamu 40 kilometriä ( Yhteensä 2214 kilometriä )

Ensimmäistä kertaa tunsin tällä retkellä, että haluan pitää kunnon loman pyöräilystä. Olin aivan lopussa sekä henkisesti, että fyysisesti ja tuo harmaa ilma ei kohentanut minun mieltä yhtään. 

Aamulla otin lähdön rennosti ja kannoin keittiön joen rantaan, missä aloin kokkaamaan itselleni vielä lounaan ennen kuin aloittaisin päivän urakan. Ajattelin näin saavani paremmin voimia päivän koitokseen, mutta pyöräilyn aloitettua löysin itseni jo 15 kilometrin kohdalla puntaroimassa eri vaihtoehtoja. 
Olisin halunnut leiriytyä, mutta maasto ei ollut siihen suotuisa. Mietin, että olisiko pieni välipala antanut minulle tarvitsemaa energiaa, mutta tunsin itseni vielä kylläiseksi. Viimeinen vaihtoehto oli, että laittaisin musiikin soimaan ja toivoisin parasta, että jaksaisin sen avulla eteenpäin.

Sain musiikista toivomani virtapiikin ja pääsimme Åfjord:iin asti ihmeen hyvällä sykkeellä. Kävin siellä kaupassa, jonka jälkeen koetimme lähteä etsimään kylän pinnasta jotain leiripaikkaa. 
En päässyt kaupan pihasta kovin montaa sataa metriä, niin taas kuulin jo tuon Ruotsin puolella tutuksi tulleen äänen. Minulta meni taas takapinna poikki ja matkani pysähtyi pakon edessä.
Häntä koipien välissä hakeuduimme paikalliselle leirintäalueelle, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päästä keskustasta.



6.7. 58 aamu ( lepopäivä )

Ilta venyi meillä yli puolen yön, ennen kuin aloimme Kamin kanssa nukkumaan. Iltakävelyllä törmäsimme muutamaan nuoreen kalsatajaan, joka olivat perkaamassa kalasaalista leirintäalueen perkauspaikalla. Menin ihmettelemään miesten saalista, joka oli melko runsaan puoleinen.
Leirintäalue on kalastajien suosiossa ja sijaitsee kaloja kuhisevan järven rannassa. Kalat mitä miehet olivat perkaamassa oli kuitenkin saatu läheisestä vuonosta ja he tarjosivat minulle saaliistaan paria taimenta syötäväksi. Otin ne vastaan mielelläni ja olin onnellinen pienestä vaihtelusta ruokavalioon. 

Aamulla herättyäni paistoin kalat itselleni, jotka maistui erittäin hyvälle. Otin tämän jälkeen tavoitteeksi saada jostain lainaan jakoavaimen, koska tarvitsin sitä pinnan vaihtoon ja olin sen unohtanut omasta pakistani pois.
Marssin mökkinaapuriin luo utelemaan onko heillä työkaluja mukana. En saanut siihen toivomaani vastausta, mutta nainen mökistä  lupasi käyttää minua keskustassa, jotta voisin ostaa itselleni sellaisen. Tämän ystävällisen eleen jälkeen otin teltassa lopun päivää rennosti, koska ilma oli harmaa ja sateinen. 



7.7. 59 aamu ( lepopäivä )

Olin menettää järkeni aamulla, koska vesisade vain jatkui päivästä toiseen. Kosteus ei onneksi päässyt tällä kertaa telttaan sisälle, mutta joka kerta kun jouduin käymään ulkona, niin olin aivan läpi märkä. Se mikä hieman tyynnytti minun mieltä, niin ilmassa pystyi jo näkemään hieman selkenemisen merkkejä. 

Olin vienyt aikaisemmin laitteita lataukseen mökkinaapureille ja kun kävin hakemassa niitä pois, niin pääsin käsiksi tietokonehommiin. Kyyhötin koneen ääressä useita tunteja teltan suojassa vielä joidenkin sadekuurojen liikkuessa leirintäalueen yli. Kun sain tietokonehommat valmiiksi, niin aloitin pinnan vaihdon tyynessä ja aurinkoisessa säässä. 
Ilta oli jo ehtinyt pitkälle, kun sain pyörän huollon valmiiksi ja olin enemmän kuin valmis menemään telttaan oikaisemaan selkäni.


8.7. 60 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2274 kilometriä )

Aamulla herättyäni Stordalsvatnet oli vielä peilityyni ja ilmanala valkeni aurinkoisena. Pääsin matkaan noin kello 11 aamupävällä ja ensimmäisten kilometrien jälkeen pystyin toteamaan sen, että miten hyvää olikaan tehnyt nuo lepopäivät mitä olin leirintäalueella viettänyt. 
Pystyin tuntemaan sen kuinka lepo oli vaikuttanut positiivisesti fyysiseen olooni, mutta en tuntenut itseäni kuitenkaan täysin palautuneeksi kaikesta kokemastani rasituksesta. Huomasin kuitenkin selkeästi sen, että mieleni oli jälleen kirkas, jonka ansiosta pystyin keskittymään pyöräilysuoritukseen sataprosenttisesti, enkä antaisi tilaa liialliselle rasitukselle. 

Åfjord:in jälkeen tie 715 kulki hieman kauempana rannikosta, koska rannasta kohoaa Kjerringheia tunturi 540 metriin. Tämä tiesi meille jälleen nousua ja 35 kilometrin nousujohteisen urakan jälkeen mieleeni alkoi hiipimään leikkimielinen ajatus siitä, että kyllä ihmisen täytyy olla hullu, kun tällaiseen hankkeeseen on ryhtynyt. 
Vastaamme tuli ylänköalue, missä harjoitettiin maataloutta. Siellä näkyi sekä peltoa, että lehmiä sekä tuon erikoisessa paikassa olleen maalaisalueen taustalla näkyi yhä vain korkeammalle kohoavia huippuja.
Jokaisen mutkan jälkeen tie kohosi korkeammalle ja taas vain korkeammalle. Aloin tuolloin oppimaan sen, että Norjassa pyöräillessä ei kannattanut herätellä toivoa kiipeämisen helpotuksesta kuin vasta sitten, kun laskee alamäkeen.  
Erään mutkan jälkeen eteemme avautui näky, jossa korkean kallioisen huipun laella oli tuulimyllyjä. Aloin pelkäämään, että tuo sama tie mitä olimme jo koko päivän kiivunnut ylöspäin johtaisi tuonne ja niinhän siinä lopulta kävi. 
Viimeiset 10 kilometriä ennen huippua jouduin työntämään pyörää ylöspäin. Tie oli niin jyrkkä, että minulla hipoi leuka pyörän ohjaus-sarveen ja jouduin pitämään tuon urakan aikana useita taukoja.

Mikä mahtavin helpotus oli tuon rankana suorituksen jälkeen, että saimme nauttia todella hyvästä leriripaikasta paikallisten johdosta.


9.7. 61 aamu 38 kilometriä ( Yhteensä 2312 kilometriä )

Sitä näkyä minkä näin aamulla, kun avasin teltan oven, ei voinut muuta kuin ihailla. Edessämme oleva vuono oli täysin peilityyni ja sen reunustamia vaaroja valaisi hienosti aamun auringonsäteet. En halunnut pitää lähdön kanssa mitään kiirettä, vaan nautiskelin olostani. 

Tämä oli ensimmäinen päivä jolloin pääsin kosketuksiin sen Norjalaisen rannikkonäkymän kanssa, minkälaiseksi olin täällä rannikon mielessäni kuvitellut. Pian myös tutuksi tullut merituuli puhalsi vuonon suuntaisesti suoraan teltan ovea kohti ja teki ilman heti paljon viileämmäksi. Enää en nauttinut olostani niin paljoa, vaan pakkasin kamat sekä lähdin matkaan.
Kuljimme tietä 715 pitkin, joka alkoi kääntymään rannikolta pian sisämaata kohti ja maasto alkoi jälleen kohoamaan. Nämä jylhät maisemat olivat jo käyneet minulle tutuksi ja olisin mieluusti halunnut jatkaa matkaa rantaviivaa pitkin, koska se olisi ollut mukavaa vaihtelua maisemiin. 

Vastaamme tuli maalaismaisemaa, lampaita ja lehmiä. Erään pellon laidassa myös tapasin Alankomaista tulleen vanhemman retkipyöräilijän, jonka kanssa juttelin hetken. 
Jatkoin matkaa Luna jokea pitkin aina sen yläjuoksulle saakka, missä oli P-paikka, jonka vieressä veneenlskupaikka. Pystytin tänne telttani ja vietin rauhallisen illan katsellen peilityyntä järveä.




10.7. 62 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2372 kilometriä )

Heräsin rauhallisen yön jälkeen levänneenä hienoon aamuun. Mikään muu ei häirinnyt minua, muuta kuin se, että kaadoin kattilaan viimeiset kaurahiutaleet. En ollut edellisenä päivänä kerennyt vastaan tulevaan kyläkauppaan ajoissa ja arvelin seuraavan löytyvän vasta Namsos:ista.

Tiesin päivän koitosten olevan tänään erityisen rankkoja, kun jouduin taittamaan matkaa tyhjällä vatsalla. Olin kuitenkin innoissani siitä ajatuksesta, että tulisimme taas saavuttamaan rannikon ja saisin maisemiin toivomaani muutosta.
Emme olleet ehtineet pitkälle, kun tunsin energiavajeen omassa kehossa ja jouduin aloittamaan ideoinnin sille, että miten onnistuisin polkemaan perille. Sain idean kuunnella radio-ohjelmaa, mihin itsekin sain ottaa osaa aiemmin keväällä. 
Tämä kahdeksan osainen aivoista kertova sarja oli niin mukaansa tempaava, että se sulki kaiken ympäriltäni pois ja aiemmin kuin huomasinkaan olin Namsos:in leirintäalueen kioskin hyllyjen välissä valikoimassa itselle iltapalaa.



11.7. 63 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2429 kilometriä )

Unen läpi tunkeutuva kaupungin melu herätti minut aivan liian aikaisin. Koetin venyttää uniani, mutta turhaan ja minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nousta aamurutiineille. 
Kun poistuin teltasta, niin juttelin jo edellisenä päivänä tapaamieni retkipyöräilijöiden kanssa ja vaihdoin myös muutaman sanan parin uuden tuttavuuden kanssa. Vaikka jutusteluun kului aamulla paljon aikaa, niin pääsin silti nopeasti matkaan. 

Hoidin Namsos:in keskustassa pakolliset asiat ja ostin ruoan lisäksi muun muassa uudet pyöräilyhanskat rikki menneiden tilalle sekä Kamille ruokaa lemmikkieläinkaupasta. Jatkoin kaupungista matkaa tietä 769, mikä myöhemmin osoittautui virheeksi. Ajattelin tämän rantatien tarjoavan minulle hienoja elämyksiä, mutta ne olivatkin aivan muuta. 
En ollut päässyt kovinkaan pitkälle, kun vastaani tuli mies kameran kanssa. Hän oli odotellut minua tien laidassa toivoen saavan minusta valokuvan. Kun juttelimme siinä paikassa hieman, niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta tulla hänen luokse kahville.

Juttelimme tovin lisää kahvipöydän ääressä merenrannalla sijaitsevan talon yläkerrassa. Näkymät oli kerrassaan hienot ja mies kertoi minulle hienoja tarinoita nuoruudestaan, jonka hän oli samaisella alueella viettänyt. 

Kun aikamme oli jatkaa matkaa, niin pääsin aina Salsnes:in kylän ohitse, minne tein hätämajoittumisen metsään, koska huomasin sadepilvien lähestyvän vauhdilla.









Yhdeksäs viikko

5.7. 57 aamu 40 kilometriä ( Yhteensä 2214 kilometriä )

Ensimmäistä kertaa tunsin tällä retkellä, että haluan pitää kunnon loman pyöräilystä. Olin aivan lopussa sekä henkisesti, että fyysisesti ja tuo harmaa ilma ei kohentanut minun mieltä yhtään. 

Aamulla otin lähdön rennosti ja kannoin keittiön joen rantaan, missä aloin kokkaamaan itselleni vielä lounaan ennen kuin aloittaisin päivän urakan. Ajattelin näin saavani paremmin voimia päivän koitokseen, mutta pyöräilyn aloitettua löysin itseni jo 15 kilometrin kohdalla puntaroimassa eri vaihtoehtoja. 
Olisin halunnut leiriytyä, mutta maasto ei ollut siihen suotuisa. Mietin, että olisiko pieni välipala antanut minulle tarvitsemaa energiaa, mutta tunsin itseni vielä kylläiseksi. Viimeinen vaihtoehto oli, että laittaisin musiikin soimaan ja toivoisin parasta, että jaksaisin sen avulla eteenpäin.

Sain musiikista toivomani virtapiikin ja pääsimme Åfjord:iin asti ihmeen hyvällä sykkeellä. Kävin siellä kaupassa, jonka jälkeen koetimme lähteä etsimään kylän pinnasta jotain leiripaikkaa. 
En päässyt kaupan pihasta kovin montaa sataa metriä, niin taas kuulin jo tuon Ruotsin puolella tutuksi tulleen äänen. Minulta meni taas takapinna poikki ja matkani pysähtyi pakon edessä.
Häntä koipien välissä hakeuduimme paikalliselle leirintäalueelle, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päästä keskustasta.



6.7. 58 aamu ( lepopäivä )

Ilta venyi meillä yli puolen yön, ennen kuin aloimme Kamin kanssa nukkumaan. Iltakävelyllä törmäsimme muutamaan nuoreen kalsatajaan, joka olivat perkaamassa kalasaalista leirintäalueen perkauspaikalla. Menin ihmettelemään miesten saalista, joka oli melko runsaan puoleinen.
Leirintäalue on kalastajien suosiossa ja sijaitsee kaloja kuhisevan järven rannassa. Kalat mitä miehet olivat perkaamassa oli kuitenkin saatu läheisestä vuonosta ja he tarjosivat minulle saaliistaan paria taimenta syötäväksi. Otin ne vastaan mielelläni ja olin onnellinen pienestä vaihtelusta ruokavalioon. 

Aamulla herättyäni paistoin kalat itselleni, jotka maistui erittäin hyvälle. Otin tämän jälkeen tavoitteeksi saada jostain lainaan jakoavaimen, koska tarvitsin sitä pinnan vaihtoon ja olin sen unohtanut omasta pakistani pois.
Marssin mökkinaapuriin luo utelemaan onko heillä työkaluja mukana. En saanut siihen toivomaani vastausta, mutta nainen mökistä  lupasi käyttää minua keskustassa, jotta voisin ostaa itselleni sellaisen. Tämän ystävällisen eleen jälkeen otin teltassa lopun päivää rennosti, koska ilma oli harmaa ja sateinen. 



7.7. 59 aamu ( lepopäivä )

Olin menettää järkeni aamulla, koska vesisade vain jatkui päivästä toiseen. Kosteus ei onneksi päässyt tällä kertaa telttaan sisälle, mutta joka kerta kun jouduin käymään ulkona, niin olin aivan läpi märkä. Se mikä hieman tyynnytti minun mieltä, niin ilmassa pystyi jo näkemään hieman selkenemisen merkkejä. 

Olin vienyt aikaisemmin laitteita lataukseen mökkinaapureille ja kun kävin hakemassa niitä pois, niin pääsin käsiksi tietokonehommiin. Kyyhötin koneen ääressä useita tunteja teltan suojassa vielä joidenkin sadekuurojen liikkuessa leirintäalueen yli. Kun sain tietokonehommat valmiiksi, niin aloitin pinnan vaihdon tyynessä ja aurinkoisessa säässä. 
Ilta oli jo ehtinyt pitkälle, kun sain pyörän huollon valmiiksi ja olin enemmän kuin valmis menemään telttaan oikaisemaan selkäni.


8.7. 60 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2274 kilometriä )

Aamulla herättyäni Stordalsvatnet oli vielä peilityyni ja ilmanala valkeni aurinkoisena. Pääsin matkaan noin kello 11 aamupävällä ja ensimmäisten kilometrien jälkeen pystyin toteamaan sen, että miten hyvää olikaan tehnyt nuo lepopäivät mitä olin leirintäalueella viettänyt. 
Pystyin tuntemaan sen kuinka lepo oli vaikuttanut positiivisesti fyysiseen olooni, mutta en tuntenut itseäni kuitenkaan täysin palautuneeksi kaikesta kokemastani rasituksesta. Huomasin kuitenkin selkeästi sen, että mieleni oli jälleen kirkas, jonka ansiosta pystyin keskittymään pyöräilysuoritukseen sataprosenttisesti, enkä antaisi tilaa liialliselle rasitukselle. 

Åfjord:in jälkeen tie 715 kulki hieman kauempana rannikosta, koska rannasta kohoaa Kjerringheia tunturi 540 metriin. Tämä tiesi meille jälleen nousua ja 35 kilometrin nousujohteisen urakan jälkeen mieleeni alkoi hiipimään leikkimielinen ajatus siitä, että kyllä ihmisen täytyy olla hullu, kun tällaiseen hankkeeseen on ryhtynyt. 
Vastaamme tuli ylänköalue, missä harjoitettiin maataloutta. Siellä näkyi sekä peltoa, että lehmiä sekä tuon erikoisessa paikassa olleen maalaisalueen taustalla näkyi yhä vain korkeammalle kohoavia huippuja.
Jokaisen mutkan jälkeen tie kohosi korkeammalle ja taas vain korkeammalle. Aloin tuolloin oppimaan sen, että Norjassa pyöräillessä ei kannattanut herätellä toivoa kiipeämisen helpotuksesta kuin vasta sitten, kun laskee alamäkeen.  
Erään mutkan jälkeen eteemme avautui näky, jossa korkean kallioisen huipun laella oli tuulimyllyjä. Aloin pelkäämään, että tuo sama tie mitä olimme jo koko päivän kiivunnut ylöspäin johtaisi tuonne ja niinhän siinä lopulta kävi. 
Viimeiset 10 kilometriä ennen huippua jouduin työntämään pyörää ylöspäin. Tie oli niin jyrkkä, että minulla hipoi leuka pyörän ohjaus-sarveen ja jouduin pitämään tuon urakan aikana useita taukoja.

Mikä mahtavin helpotus oli tuon rankana suorituksen jälkeen, että saimme nauttia todella hyvästä leriripaikasta paikallisten johdosta.


9.7. 61 aamu 38 kilometriä ( Yhteensä 2312 kilometriä )

Sitä näkyä minkä näin aamulla, kun avasin teltan oven, ei voinut muuta kuin ihailla. Edessämme oleva vuono oli täysin peilityyni ja sen reunustamia vaaroja valaisi hienosti aamun auringonsäteet. En halunnut pitää lähdön kanssa mitään kiirettä, vaan nautiskelin olostani. 

Tämä oli ensimmäinen päivä jolloin pääsin kosketuksiin sen Norjalaisen rannikkonäkymän kanssa, minkälaiseksi olin täällä rannikon mielessäni kuvitellut. Pian myös tutuksi tullut merituuli puhalsi vuonon suuntaisesti suoraan teltan ovea kohti ja teki ilman heti paljon viileämmäksi. Enää en nauttinut olostani niin paljoa, vaan pakkasin kamat sekä lähdin matkaan.
Kuljimme tietä 715 pitkin, joka alkoi kääntymään rannikolta pian sisämaata kohti ja maasto alkoi jälleen kohoamaan. Nämä jylhät maisemat olivat jo käyneet minulle tutuksi ja olisin mieluusti halunnut jatkaa matkaa rantaviivaa pitkin, koska se olisi ollut mukavaa vaihtelua maisemiin. 

Vastaamme tuli maalaismaisemaa, lampaita ja lehmiä. Erään pellon laidassa myös tapasin Alankomaista tulleen vanhemman retkipyöräilijän, jonka kanssa juttelin hetken. 
Jatkoin matkaa Luna jokea pitkin aina sen yläjuoksulle saakka, missä oli P-paikka, jonka vieressä veneenlskupaikka. Pystytin tänne telttani ja vietin rauhallisen illan katsellen peilityyntä järveä.




10.7. 62 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2372 kilometriä )

Heräsin rauhallisen yön jälkeen levänneenä hienoon aamuun. Mikään muu ei häirinnyt minua, muuta kuin se, että kaadoin kattilaan viimeiset kaurahiutaleet. En ollut edellisenä päivänä kerennyt vastaan tulevaan kyläkauppaan ajoissa ja arvelin seuraavan löytyvän vasta Namsos:ista.

Tiesin päivän koitosten olevan tänään erityisen rankkoja, kun jouduin taittamaan matkaa tyhjällä vatsalla. Olin kuitenkin innoissani siitä ajatuksesta, että tulisimme taas saavuttamaan rannikon ja saisin maisemiin toivomaani muutosta.
Emme olleet ehtineet pitkälle, kun tunsin energiavajeen omassa kehossa ja jouduin aloittamaan ideoinnin sille, että miten onnistuisin polkemaan perille. Sain idean kuunnella radio-ohjelmaa, mihin itsekin sain ottaa osaa aiemmin keväällä. 
Tämä kahdeksan osainen aivoista kertova sarja oli niin mukaansa tempaava, että se sulki kaiken ympäriltäni pois ja aiemmin kuin huomasinkaan olin Namsos:in leirintäalueen kioskin hyllyjen välissä valikoimassa itselle iltapalaa.



11.7. 63 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2429 kilometriä )

Unen läpi tunkeutuva kaupungin melu herätti minut aivan liian aikaisin. Koetin venyttää uniani, mutta turhaan ja minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nousta aamurutiineille. 
Kun poistuin teltasta, niin juttelin jo edellisenä päivänä tapaamieni retkipyöräilijöiden kanssa ja vaihdoin myös muutaman sanan parin uuden tuttavuuden kanssa. Vaikka jutusteluun kului aamulla paljon aikaa, niin pääsin silti nopeasti matkaan. 

Hoidin Namsos:in keskustassa pakolliset asiat ja ostin ruoan lisäksi muun muassa uudet pyöräilyhanskat rikki menneiden tilalle sekä Kamille ruokaa lemmikkieläinkaupasta. Jatkoin kaupungista matkaa tietä 769, mikä myöhemmin osoittautui virheeksi. Ajattelin tämän rantatien tarjoavan minulle hienoja elämyksiä, mutta ne olivatkin aivan muuta. 
En ollut päässyt kovinkaan pitkälle, kun vastaani tuli mies kameran kanssa. Hän oli odotellut minua tien laidassa toivoen saavan minusta valokuvan. Kun juttelimme siinä paikassa hieman, niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta tulla hänen luokse kahville.

Juttelimme tovin lisää kahvipöydän ääressä merenrannalla sijaitsevan talon yläkerrassa. Näkymät oli kerrassaan hienot ja mies kertoi minulle hienoja tarinoita nuoruudestaan, jonka hän oli samaisella alueella viettänyt. 

Kun aikamme oli jatkaa matkaa, niin pääsin aina Salsnes:in kylän ohitse, minne tein hätämajoittumisen metsään, koska huomasin sadepilvien lähestyvän vauhdilla.









Yhdeksäs viikko

5.7. 57 aamu 40 kilometriä ( Yhteensä 2214 kilometriä )

Ensimmäistä kertaa tunsin tällä retkellä, että haluan pitää kunnon loman pyöräilystä. Olin aivan lopussa sekä henkisesti, että fyysisesti ja tuo harmaa ilma ei kohentanut minun mieltä yhtään. 

Aamulla otin lähdön rennosti ja kannoin keittiön joen rantaan, missä aloin kokkaamaan itselleni vielä lounaan ennen kuin aloittaisin päivän urakan. Ajattelin näin saavani paremmin voimia päivän koitokseen, mutta pyöräilyn aloitettua löysin itseni jo 15 kilometrin kohdalla puntaroimassa eri vaihtoehtoja. 
Olisin halunnut leiriytyä, mutta maasto ei ollut siihen suotuisa. Mietin, että olisiko pieni välipala antanut minulle tarvitsemaa energiaa, mutta tunsin itseni vielä kylläiseksi. Viimeinen vaihtoehto oli, että laittaisin musiikin soimaan ja toivoisin parasta, että jaksaisin sen avulla eteenpäin.

Sain musiikista toivomani virtapiikin ja pääsimme Åfjord:iin asti ihmeen hyvällä sykkeellä. Kävin siellä kaupassa, jonka jälkeen koetimme lähteä etsimään kylän pinnasta jotain leiripaikkaa. 
En päässyt kaupan pihasta kovin montaa sataa metriä, niin taas kuulin jo tuon Ruotsin puolella tutuksi tulleen äänen. Minulta meni taas takapinna poikki ja matkani pysähtyi pakon edessä.
Häntä koipien välissä hakeuduimme paikalliselle leirintäalueelle, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päästä keskustasta.



6.7. 58 aamu ( lepopäivä )

Ilta venyi meillä yli puolen yön, ennen kuin aloimme Kamin kanssa nukkumaan. Iltakävelyllä törmäsimme muutamaan nuoreen kalsatajaan, joka olivat perkaamassa kalasaalista leirintäalueen perkauspaikalla. Menin ihmettelemään miesten saalista, joka oli melko runsaan puoleinen.
Leirintäalue on kalastajien suosiossa ja sijaitsee kaloja kuhisevan järven rannassa. Kalat mitä miehet olivat perkaamassa oli kuitenkin saatu läheisestä vuonosta ja he tarjosivat minulle saaliistaan paria taimenta syötäväksi. Otin ne vastaan mielelläni ja olin onnellinen pienestä vaihtelusta ruokavalioon. 

Aamulla herättyäni paistoin kalat itselleni, jotka maistui erittäin hyvälle. Otin tämän jälkeen tavoitteeksi saada jostain lainaan jakoavaimen, koska tarvitsin sitä pinnan vaihtoon ja olin sen unohtanut omasta pakistani pois.
Marssin mökkinaapuriin luo utelemaan onko heillä työkaluja mukana. En saanut siihen toivomaani vastausta, mutta nainen mökistä  lupasi käyttää minua keskustassa, jotta voisin ostaa itselleni sellaisen. Tämän ystävällisen eleen jälkeen otin teltassa lopun päivää rennosti, koska ilma oli harmaa ja sateinen. 



7.7. 59 aamu ( lepopäivä )

Olin menettää järkeni aamulla, koska vesisade vain jatkui päivästä toiseen. Kosteus ei onneksi päässyt tällä kertaa telttaan sisälle, mutta joka kerta kun jouduin käymään ulkona, niin olin aivan läpi märkä. Se mikä hieman tyynnytti minun mieltä, niin ilmassa pystyi jo näkemään hieman selkenemisen merkkejä. 

Olin vienyt aikaisemmin laitteita lataukseen mökkinaapureille ja kun kävin hakemassa niitä pois, niin pääsin käsiksi tietokonehommiin. Kyyhötin koneen ääressä useita tunteja teltan suojassa vielä joidenkin sadekuurojen liikkuessa leirintäalueen yli. Kun sain tietokonehommat valmiiksi, niin aloitin pinnan vaihdon tyynessä ja aurinkoisessa säässä. 
Ilta oli jo ehtinyt pitkälle, kun sain pyörän huollon valmiiksi ja olin enemmän kuin valmis menemään telttaan oikaisemaan selkäni.


8.7. 60 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2274 kilometriä )

Aamulla herättyäni Stordalsvatnet oli vielä peilityyni ja ilmanala valkeni aurinkoisena. Pääsin matkaan noin kello 11 aamupävällä ja ensimmäisten kilometrien jälkeen pystyin toteamaan sen, että miten hyvää olikaan tehnyt nuo lepopäivät mitä olin leirintäalueella viettänyt. 
Pystyin tuntemaan sen kuinka lepo oli vaikuttanut positiivisesti fyysiseen olooni, mutta en tuntenut itseäni kuitenkaan täysin palautuneeksi kaikesta kokemastani rasituksesta. Huomasin kuitenkin selkeästi sen, että mieleni oli jälleen kirkas, jonka ansiosta pystyin keskittymään pyöräilysuoritukseen sataprosenttisesti, enkä antaisi tilaa liialliselle rasitukselle. 

Åfjord:in jälkeen tie 715 kulki hieman kauempana rannikosta, koska rannasta kohoaa Kjerringheia tunturi 540 metriin. Tämä tiesi meille jälleen nousua ja 35 kilometrin nousujohteisen urakan jälkeen mieleeni alkoi hiipimään leikkimielinen ajatus siitä, että kyllä ihmisen täytyy olla hullu, kun tällaiseen hankkeeseen on ryhtynyt. 
Vastaamme tuli ylänköalue, missä harjoitettiin maataloutta. Siellä näkyi sekä peltoa, että lehmiä sekä tuon erikoisessa paikassa olleen maalaisalueen taustalla näkyi yhä vain korkeammalle kohoavia huippuja.
Jokaisen mutkan jälkeen tie kohosi korkeammalle ja taas vain korkeammalle. Aloin tuolloin oppimaan sen, että Norjassa pyöräillessä ei kannattanut herätellä toivoa kiipeämisen helpotuksesta kuin vasta sitten, kun laskee alamäkeen.  
Erään mutkan jälkeen eteemme avautui näky, jossa korkean kallioisen huipun laella oli tuulimyllyjä. Aloin pelkäämään, että tuo sama tie mitä olimme jo koko päivän kiivunnut ylöspäin johtaisi tuonne ja niinhän siinä lopulta kävi. 
Viimeiset 10 kilometriä ennen huippua jouduin työntämään pyörää ylöspäin. Tie oli niin jyrkkä, että minulla hipoi leuka pyörän ohjaus-sarveen ja jouduin pitämään tuon urakan aikana useita taukoja.

Mikä mahtavin helpotus oli tuon rankana suorituksen jälkeen, että saimme nauttia todella hyvästä leriripaikasta paikallisten johdosta.


9.7. 61 aamu 38 kilometriä ( Yhteensä 2312 kilometriä )

Sitä näkyä minkä näin aamulla, kun avasin teltan oven, ei voinut muuta kuin ihailla. Edessämme oleva vuono oli täysin peilityyni ja sen reunustamia vaaroja valaisi hienosti aamun auringonsäteet. En halunnut pitää lähdön kanssa mitään kiirettä, vaan nautiskelin olostani. 

Tämä oli ensimmäinen päivä jolloin pääsin kosketuksiin sen Norjalaisen rannikkonäkymän kanssa, minkälaiseksi olin täällä rannikon mielessäni kuvitellut. Pian myös tutuksi tullut merituuli puhalsi vuonon suuntaisesti suoraan teltan ovea kohti ja teki ilman heti paljon viileämmäksi. Enää en nauttinut olostani niin paljoa, vaan pakkasin kamat sekä lähdin matkaan.
Kuljimme tietä 715 pitkin, joka alkoi kääntymään rannikolta pian sisämaata kohti ja maasto alkoi jälleen kohoamaan. Nämä jylhät maisemat olivat jo käyneet minulle tutuksi ja olisin mieluusti halunnut jatkaa matkaa rantaviivaa pitkin, koska se olisi ollut mukavaa vaihtelua maisemiin. 

Vastaamme tuli maalaismaisemaa, lampaita ja lehmiä. Erään pellon laidassa myös tapasin Alankomaista tulleen vanhemman retkipyöräilijän, jonka kanssa juttelin hetken. 
Jatkoin matkaa Luna jokea pitkin aina sen yläjuoksulle saakka, missä oli P-paikka, jonka vieressä veneenlskupaikka. Pystytin tänne telttani ja vietin rauhallisen illan katsellen peilityyntä järveä.




10.7. 62 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2372 kilometriä )

Heräsin rauhallisen yön jälkeen levänneenä hienoon aamuun. Mikään muu ei häirinnyt minua, muuta kuin se, että kaadoin kattilaan viimeiset kaurahiutaleet. En ollut edellisenä päivänä kerennyt vastaan tulevaan kyläkauppaan ajoissa ja arvelin seuraavan löytyvän vasta Namsos:ista.

Tiesin päivän koitosten olevan tänään erityisen rankkoja, kun jouduin taittamaan matkaa tyhjällä vatsalla. Olin kuitenkin innoissani siitä ajatuksesta, että tulisimme taas saavuttamaan rannikon ja saisin maisemiin toivomaani muutosta.
Emme olleet ehtineet pitkälle, kun tunsin energiavajeen omassa kehossa ja jouduin aloittamaan ideoinnin sille, että miten onnistuisin polkemaan perille. Sain idean kuunnella radio-ohjelmaa, mihin itsekin sain ottaa osaa aiemmin keväällä. 
Tämä kahdeksan osainen aivoista kertova sarja oli niin mukaansa tempaava, että se sulki kaiken ympäriltäni pois ja aiemmin kuin huomasinkaan olin Namsos:in leirintäalueen kioskin hyllyjen välissä valikoimassa itselle iltapalaa.



11.7. 63 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2429 kilometriä )

Unen läpi tunkeutuva kaupungin melu herätti minut aivan liian aikaisin. Koetin venyttää uniani, mutta turhaan ja minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nousta aamurutiineille. 
Kun poistuin teltasta, niin juttelin jo edellisenä päivänä tapaamieni retkipyöräilijöiden kanssa ja vaihdoin myös muutaman sanan parin uuden tuttavuuden kanssa. Vaikka jutusteluun kului aamulla paljon aikaa, niin pääsin silti nopeasti matkaan. 

Hoidin Namsos:in keskustassa pakolliset asiat ja ostin ruoan lisäksi muun muassa uudet pyöräilyhanskat rikki menneiden tilalle sekä Kamille ruokaa lemmikkieläinkaupasta. Jatkoin kaupungista matkaa tietä 769, mikä myöhemmin osoittautui virheeksi. Ajattelin tämän rantatien tarjoavan minulle hienoja elämyksiä, mutta ne olivatkin aivan muuta. 
En ollut päässyt kovinkaan pitkälle, kun vastaani tuli mies kameran kanssa. Hän oli odotellut minua tien laidassa toivoen saavan minusta valokuvan. Kun juttelimme siinä paikassa hieman, niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta tulla hänen luokse kahville.

Juttelimme tovin lisää kahvipöydän ääressä merenrannalla sijaitsevan talon yläkerrassa. Näkymät oli kerrassaan hienot ja mies kertoi minulle hienoja tarinoita nuoruudestaan, jonka hän oli samaisella alueella viettänyt. 

Kun aikamme oli jatkaa matkaa, niin pääsin aina Salsnes:in kylän ohitse, minne tein hätämajoittumisen metsään, koska huomasin sadepilvien lähestyvän vauhdilla.









torstai 7. heinäkuuta 2016

Kahdeksas viikko

28.6. 50 aamu 35 kilometriä ( Yhteensä 1902 kilometriä )

Koska olin katsonut aiemmin säätiedotusta, niin tiesin tuona päivänä satavan vettä. Sitä puolsi näky, kun katsoin teltasta ulos. Taivas oli kauttaaltaan harmaa ja ajattelin, että jos teen aamutoimet nopeasti, niin ehkä ehdin pakata vielä kuivat varusteet mukaan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun teltan kattoon jo iski ensimmäiset sadepisarat.

Pyöräillessä minulla oli ensimmäistä kertaa sitten Oulun täysi sadevarustus päällä. En ollut retkillä ennen käyttänyt Mac In A Sac sadevarusteita ja totesin niiden sopivan retkipyöräilyyn yllättävän hyvin, mutta kovalla sateella eivät nekään pidä täysin vettä. 

Maisemassa ympärillämme alkoi tulemaan toinen toistaan korkeampia vuoren huippuja, joissa oli lunta rinteissä. En ollut vielä tähän mennessä nähnyt niin paljoa lumisia rinteitä, kuin tuona päivänä. Totesin mielessäni, että nyt taidamme liikkua korkeimmilla alueilla tällä retkellä ja karttaa katsellessa huomasin, että ennen Trondheimia ei mikään vuori päihitä näitä huippuja korkeudellaan. 
Sitten vastaamme tuli ennen Brekkeniä sellainen ylämäki, että tuntui kuin olisimme jälleen olleet matkalla taivaaseen. Mäen huipulla minulla alkoi vahvasti pyörryttämään, ei korkeuden vuoksi, vaan kun jouduin vähillä energiavarastoilla ponnistelemaan sinne niin voimakkaasti. 
Jatkoimme matkaa tuona päivänä vielä aina Brekkenin ohi Rien nimisen järven kohdalle, jonka yksi lahdista osuu melkein tielle 705, mitä pitkin pyöräilimme. Olin niin poikki päivän rasituksesta, että telttapaikaksi minulle kelpasi tienlaidassa oleva kivinen alusta. 



29.6. 56 kilometriä 51 aamu ( Yhteensä 1958 kilometriä )

Heräsin aamulla jo varhain auton ääniin, jotka kantautui teltan sisälle, mutta koetin venyttää unia vielä hieman. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja olimme tien laidassa valmiina lähtöön jo hieman ennen yhdeksää.

En kuitenkaan saanut aloittaa heti pyöräilyä, vaan minun piti kävellä työntäen pyörää, koska vastassamme oli heti niin jyrkkä mäki. Kun olimme päässeet nousemaan sen ylös, niin vilkaisin olkani yli, jossa avautui upea näky. 
Horisontissa täytyi kohota Storviglen, jonka korkein huippu on 1561 metrissä. Minun oli pakko jäädä katsomaan tuota upeaa maisemaa ja viereeni sitä tuli myös katsomaan Kami. 

Jatkoimme tuosta paikasta nousua aina niin korkealle, että päädyimme aina puurajan yläpuolelle. Paikka jossa olimme sijaitsee ennen Stugudalenia ja sieltä näkyy hienosti alueen kaikki suurimmat vuoret. En ole eläessäni koskaan käynyt sellaisessa paikassa, joka nostatti minuun niin epätodellisen olon. 
Olin aivan haltioissani näkemästäni ja koetin tallentaa sitä linssin läpi niin hyvin kuin vain kykenin. Olisin mieluusti jäänyt tuonne yöksi, mutta matkaa ei ollut kertynyt kuin vasta 15 kilometriä ja ajattelin sen olevan liian vähän.

Raskaan päivän jälkeen saimme viettää yömme Aunet nimisessä kylässä, jossa oli nuotiopaikka Nea nimisen joen varressa. Löysimme tähän upeaan paikkaan paikallisten opastuksella ja oli mukava päästä rauhoittumaan päivän rasituksista kauemmas tien melusta. 



30.6. 52 aamu 52 kilometriä ( Yhteensä 2010 kilometriä ) 

Aamulla olin niin onnellinen, kun sain kömpiä teltasta ulos tuohon mukavaan leiripaikkaan, mutta en saanut siitä nauttia kovinkaan kauaa, koska minun täytyi hoitaa lisää verenohennuslääkkeitä. Olen niitä joutunut syömään aivoinfarktien jälkeen ja tarvitsin reseptin hankkiakseni niitä lisää. Soitin Mebondenissa olevalle terveysasemalle, olisiko minulla mahdollista tavata lääkäri tuona päivänä. Se oli kuulemma hyvinkin mahdollista, jos ennättäisin sinne ennen sulkemisaikaa. Tämän kuultua laitoin nopeasti kaiken valmiiksi, koska matkaa oli taitettavana noin 40 kilometriä ja aikaa oli noin neljä tuntia. 

Jouduin ensin kipuamaan yhden melko tiukan ylämäen ja ehdin jo ajatella, etten tulisi tällä menolla pääsemään ajoissa perille. Tämän jälkeen maasto oli kuitenkin alamäki voittoista ja kaarroimme terveysaseman pihaan noin kahden ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. 
Sain reseptin ja lääkkeet hoidettua Mebondenista ja jatkoimme matkaa hieman eteenpäin kylän lähettyvillä olevalle leirintäalueelle. 



1.7. 53 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2070 kilometriä )

Tein uuden suunnitelman sille, kuinka saapuisimme Trondheimiin. Olin huomannut kuinka 705 tie oli alkanut käymään vilkkaammaksi liikenteeltä ja halusin polkea jossain muualla, kuin autojen seassa. 

Kun lähdimme pyöräilemään, niin pääsimme melkein heti kääntymään 705 tiestä pienemmälle tielle, joka johdattelisi meitä Selbusjoen nimisen järven rantaa aina Selbustrandiin. 
Täällä jäin juttusille vanhan toimittajan kanssa, joka kertoi tällä alueella olevan paljon karhuja. Varsinkin Reinfjell nimisen vuoren ympäristössä, minkä huippua katselimme järven rannalta. 
Hän kertoi tarinan kuinka hänen puhelin oli soinut eräänä työpäivänä, kun hän oli tehnyt toimittajan hommia. Hänelle oli soittanut eräs mootoripyöräilijä, joka oli ollut telttailemassa Reinfjell vuoren rinteillä. 
Täällä hän oli herännyt syksyisenä pimenä yönä ääneen, joka oli kuulunut teltan ulkopuolelta. Mies ei ollut uskaltanut katsoa mikä ääni tuo oli, mutta aamulla kun hän oli tullut teltasta ulos, niin jäljistä päätellen hän oli huomannut, että karhu oli käynyt syömässä hänen jugurtit teltan edestä.  

Tarinatuokion jälkeen jouduin nousemaan miltei 700 metriä korkean huipun päälle, mistä näkyi hienosti tuo aiemmin puheena ollut aina 941 metriin kohoava Reinfjellenin huippu. Ihailin sitä levähdyspaikalta, jonka luona oli tiellä kaksi isoa jätösläjää. Ne näytti jo sateen pieksämiltä, mutta olivat sen verran tunnistettavia, ettei niitä ainakaan lammas ollut jälkeensä jättänyt. 

Pienen harhailun jälkeen löysin itseni illalla Storsand Gård nimiseltä leirintäalueelta, joka sijaitsee noin 14 kilometriä Trondheimin pohjoispuolella. 



2.7. 54 aamu ( lepopäivä ) 

Sain nukuttua yllättävän hyvin siitä huolimatta, että pelkäsin kaupungin melun haittaavan yöunia. Aamu oli aurinkoinen ja lähdin Kamin kanssa katsomaan miltä leirintäalueen rantaan, että miltä Trondheimin vuono näyttää täältä katsottuna. 

Teltalle palattuani minun täyty alkaa suunnittelemaan kauppareissua, jonka kuulin olevan neljän kilometrin päässä leirintäalueesta. Koska olin jälleen hiukan huolissaan siitä, että joudun jättämään tavarat ja Kamin oman onnensa nojaan, niin päätin kysyä minun naapureilta voivatko he pitää niitä hieman silmällä. 
Se ei tuottanut kuulemma heille mitään ongelmia, varsinkaan, kun olivat itsekin koiraihmisiä. Kun aloin laittamaan itseäni valmiiksi reissuun, niin naapurista tuli mies sanomaan, että hän voi käyttää minua kaupassa. Otin tämän tarjouksen ilomielin vastaan ja olin takaisin leirintäalueella hyvin nopeasti. 

Päivä kului syöden ja katsellen, kuinka vanhat Ford merkkiset autot kokoontuivat leirintäalueen urheilukentällä. Teltan luona ollessani katsoin itätaivaalle, jossa näin sadepilvien lähestyvän ja tuo näky ajoi minut hakemaan suojaa teltan sisältä.



3.7. 55 aamu 47 kilometriä ( Yhteensä 2117 kilometriä )

Kova sade jatkui läpi yön ja tällä kertaa se voimakkuudellaan pääsi jo teltan sisälle. Aamulla jouduin pakkaamaan mukaan märän teltan lisäksi myös märän makuupussin, mikä erityisesti painoi mieltä, koska sateita oli taas päivällä luvassa. 

Ennen lähtöä leirintäalueelta kävin vielä sanomassa hyvästit naapureille, joiden kanssa ehdin tehdä hieman tuttavuutta. Kuljin rantaviivaa pitkin kohti Trondheimia, joka oli minulle vain vaikeakulkuinen maasto kaupungin lävitse.
Odotin, että olisin kaupungissa nähnyt enemmän historiaa, mutta nämä kohteet olisivat ilmeisesti olleet pienen etsimisen takana. Päätin, että sille ei nyt ole aikaa ja kuljin kohti Flakk nimistä paikkaa, mistä jatkaisin matkaa lautalla vuonon toiselle puolelle.

Lauttamatkalla huomasin kuinka harmaat pilvet taas jälleen lähestyi meitä ja kaivoin ylleni sadevaatteet. Vettä alkoi taas satamaan runsaasti ja jouduin illalla tekemään reissun kosteimman leiriytymisen Omundvatnet nimisen järven läheisyyteen. 



4.7. 56 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2174 kilometriä )

Ainoa asia mikä minut käytti yöllä hereillä oli jokin ison eläimen ääni, mistä myös Kami oli kiinnostunut. Koetin mielessäni yhdistää sitä eri eläimiin ja mihin se tuntui parhaiten sopivan, niin oli hirvi.

Vaikka aamu valkeni ilman sateita, niin kaikki ympärilläni oli vielä aivan märkää. Olin pystyttänyt teltan melko jyrkän rinteen tasaiselle kohdalle ja minun täytyi kantaa pyörälaukut yksitellen tienvarteen ja pakata ne vasta siellä pyörän päälle. Minulle paljastui, että olin viettänyt yöni lähellä Hemstedin kylää, jonka ohi laskeuduin kohti rannikkoa, mistä toivoin löytäväni kaupan. 
Ennen kun saavuin rannassa kulkevalle tielle, niin vastaani tuli kyläkauppa, jossa kävin. Tämän jälkeen matkani taittui hienossa vuononäkymässä, jonka rannoilla molemmin puolin oli peltoja sekä maataloja. 

Tätä näkymää en ehtinyt kauaa fiilistelemään, kun tie kääntyi sisämaahan päin ja alkoi nousemaan. Tie muuttui lopulta niin jyrkäksi, että en voinut enää pyöräillä sitä pitkin ja jouduin aloittamaan pyörän taluttamisen. 
Tätä jatkui seuraavat 10 kilometriä, joka vei minulta voimat aivan kokonaan. Kun olimme päässeet huipulle, niin päätin, että otan vastaan ensimmäisen leiripaikan mikä on Hogsdalselva joen varressa, koska nyt oli kehoni voimat sanoneet sopimuksensa irti.