lauantai 27. elokuuta 2016

Neljästoista viikko

9.8. 92 aamu 101 kilometriä ( Yhteensä 3354 kilometriä )

Yöllä oli tainnut olla tämän reissun pahin sade, kun herätessä huomasin kuinka jalkopäässä oli pieni vesilammikko. Ilma oli edelleen sateinen, jonka johdosta minulla oli vaikea aloittaa päivä. Minulla ei ollut myöskään enää paljoa vettä jäljellä ja jouduin keräilemään hieman sadevesiä, että sain juotua täyden kuksallisen kahvia.

Matkaan päästyä saavutimme hyvin pian ensimmäisen lauttayhteyden, joka vei meidät Svenby:n laitamille. Kun saavuimme satamaan, niin emme päässeet heti lauttaan, koska se ehti karata aivan nenämme edestä ja jouduimme värjöttelemään kylmissään rannalla sateen vielä jatkuessa. 
Noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsin lauttaan juomaan kahvikupposen lautan kahvilaan ja lämmittelemään hetkeksi. Tuo lyhyt lauttamatka ei kuitenkaan ehtinyt lämmittää minun varpaita, jotka olivat aivan kohmettuneet, koska minun kengät olivat läpimärät ja sen verran täynnä vettä, että joka askeleella se pursusi varpaiden välistä. 

Pienen pyöräilyn päätteeksi vastaamme tuli tämän retken viimeinen lauttayhteys, joka vei meidät E6 tien varteen Olderdalen nimiseen kylään. Olin jo aivan valmis leiriytymään, mutta tuolla alueella matkalla pohjoista kohti asutus oli melko tiheää ja leiripaikkoja ei meinannut löytyä. 
Matkalla tein päätöksen, että varaan meille mökin Sorsaltten:in pohjoispuolella sijaitsevalta leirintäalueelta, jossa voisin kuivatella kaikki kamppeet. Saimme kuitenkin polkea pitkän päivän tuon paikan saavuttamiseksi, mutta oli palkitsevaa päästä perille lämpimään mökkiin.


10.8. 93 aamu 28 kilometriä ( Yhteensä 2282 kilometriä )

Huomasin aamulenkillä kuinka leirintäalueen vierestä lähti polku kohti läheisen tunturin huippua. Minulla alkoi kiehtomaan ajatus kipuamisesta tuonne huipulle niin paljon, että otimme suunnan Kamin kanssa sinne.
Ilma ei tuntunut enää muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen viileältä, olin aivan hiestä märkä. Puiden välistä huomasin, että reitti tulisi johdattamaan meidät korkean vesiputouksen äärelle, jonne saavuimme sen jälkeen, kun pääsimme puurajan yläpuolelle. 

Tuosta paikasta oli huikean hienot näkymät joka puolelle ja olin onnekas, että otin kameran mukaan tuolle lenkille. Sain katsella myös tuolla matkalla kuinka merikotka ja jokin haukka kinastelivat pitäen melkoista meteliä. Alempana rinteissä näin lampaita, jotka söivät mahaansa täyteen ja kalisteli kellojaan. Jäin istumaan tuohon paikkaan, mikä tuntui siltä, kuin olisin jossain paratiisissa. 
Tovin tuumailun jälkeen minulla ei ollut enää tarvetta jatkaa matkaa ylöspäin, vaan päätin lähteä valmistamaan itselleni aamiaisen.

Kun olin päivän tehnyt retken juoksevia asioita, niin päätin pyöräillä Sorsaltten:iin, jossa sijaitsi lähin kauppa. Sain sieltä ostettua itselleni hyvän ruokavaraston seuraaville päiville ja myös ainekset kattavaan illalliseen.



11.8. 94 aamu 58 kilometriä ( Yhteensä 3440 kilometriä )

Sain edellisenä päivänä kuulla, että minua olisi vastassa yli 400 nousukilometriä melkein heti kun pääsen matkaan. Odottelin tätä innolla, koska tiesin, että kapuaminen tuonne tunturiin tulisi olemaan raskas koitos. 

Ennen tunturinlaen saavuttamista jouduin pitämään muutaman tauon pyörän taluttamisesta. Rinne vietti paikoittain melko jyrkästi ylöspäin ja matkalla oli paljon tietöitä, jotka hidastivat etenemistä entisestään.
Ylhäällä tunturisssa vastaani tuli jokin ravintola, jota en sen koommin lähtenyt tutkimaan. Katselin mielummin maisemia, jotka avautuivat jälleen henkeäsalpaavana. Haaveilin, että olisin saanut jäädä tuonne tunturiin pystyttämään telttaa, mutta tien laidassa olevat kaivinkoneet eivät miellyttäneet minun silmää, joten päätin, että jatkamme vielä matkaa. 

Kun olin ohittanut Bufjord nimisen kylän, niin minulla alkoi jälleen matka puurajan yläpuolelle. Kiipeäminen kahdesti päivässä näihin korkeuksiin on hyvin raskasta työtä, kun joutuu kuljettamaan suurta painolastia. 
Tunturista löysin mukavan paikan teltalle erään P-paikan läheisyydestä, missä kulki myös vaellusreitti. Työnsin tuota reittiä pitkin pyörää kielekkeelle, joka oli hyvin tasainen ja josta avautui hienosti näkymä tuleville kilometreille. 



12.8. 95 aamu 49 kilometriä ( Yhteensä 3489 kilometriä )

Aamulla ilma näytti siltä, että oli hyvin epävarmaa tulisimmeko säästymään sateilta. Emme saaneet tuon aamun aikana kuin muutaman kevyen sadepisaran, mitkä osuivat teltan kattoon sillä välin, kun keitin itselle aamupuuroa. 
Ennen lähtöä otin vielä muutaman kuvan tuolta tunturinlaelta ja siinä samalla huomasin kuinka hieman meidän alapuolella näkyvässä pienen rakennuksen pihassa näkyi liikettä. Näin kaksi perinteiseen saamelaiseen pukuun pukeutunutta henkilöä ja arvelin paikan olevan matkamuistomyymälä. 
Tuo päätelmä kävi toteen, kun laskeuduimme tuon pienen rakennuksen eteen. Paikkaa oli availemassa vanhempi saamelainen pariskunta. Kun sain selvitettyä heille, että olen Suomesta, niin mies kertoi minulle, että osaa muutaman sanan suomea. 
Hän sanoi, että pääasiassa hän puhuu vain saamea hieman Norjan kieltä ja hieman suomea, jota hän oppinut käsittääkseni siellä asuvilta sukulaisiltaan. Käsitin myös, että kaikki mitä heillä oli tuossa kojussa myynnissä, niin he olivat valmistaneet itse. Tuo käsitys vahvistui minussa, kun katsoin siellä olevia puukkoja, joiden terän näyttivät itse taotuilta. 

Ostin kojusta hieman poron kuivalihaa ja otin heistä muistoksi valokuvan, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme vielä hiukan sisämaata pitkin Lankovuonon rannalle. Tätä rantaa edetessä alkoi telttapaikkojen etsiminen olemaan hankalaa, koska oikealla kädelläni kohoava Lang-vuori tuntui syöksyvän mereen suoraan 1052 metristä.
Kun olin juuri menettämäisillään toivon sopivan paikan löytämisestä, missä olisi juomavettä lähellä, niin silmiini pisti lähellä rantaa pieni tasainen alue. Se oli kuitenkin sen verran haasteellinen saavuttaa, että jouduin kantamaan kaikki tavarat sinne yksitellen. 



13.8. 96 aamu 70 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Pian lähdön jälkeen alkoi jo vuonon pohjukassa Alta häämöttämään. Se ei näyttänyt olevan linnuntietä kovinkaan kaukana, mutta lukuisat mutkat tekivät matkasta sinne hyvin pitkän. Päätin vielä kaupunkia lähestyttäessä kääntyä maisemareitille Kåfjord:in kohdalta, mikä johdattaisi minut takaisin E6 tielle myöhemmin. Tein tämän lenkin sen vuoksi, että en tahtonut mennä vastaani tuleville ruuhkaisille tunneliosuuksille. 

Pian Kåfjord:in kylän jälkeen tulin epäviralliselle leirintäalueelle, joka oli matkailuautoja pullollaan. Paikka oli kuin melkein jostain villistä lännestä, kun katselin siellä ihmisten toimintaa. 
Grillit ja nuotiot savusivat ihmisten istuessa niiden ympärillä. Yhden matkailuauton edessä näin kun mies rötkötti kangastuolissa olut tölkit jalkojen juuressa ja ampuen ilmakiväärillä jotain pusikossa. Ohitin tuon paikan nopeasti, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo, että haluaisin jäädä sinne leiriytymään. 

Kuljin pienen pätkän joenvartta pikin, jonka aikana ihmettelin sitä kaikkea rojua mikä sen rannoille oli ajautunut. Siellä näkyi olevan muovituoleja, muovikanistereita aina lastauslavoista lähtien ja pian syy tähän kaikkeen selvisi. 
Meidän vastaan tuli toinen tällainen epävirallinen leirintäalue, josta ihmiset ovat luultavasti heittäneet tämän kaiken rojun virran vietäväksi. On käsittämätöntä kuinka ihminen voi kohdella luontoa näin välinpitämättömästi, kun se antaa perustan elämälle täällä maapallolla. Pian sen jälkeen kun nopeasti olin ohittanut tämänkin paikan, niin vastaani tuli romanialainen retkipyöräilijä, kenen kanssaan jäin juttusille.

Hän oli pyöräilemässä Romanian köyhän maaseudun puolesta, koettaen parantaa heidän olojaan ja antaen näkyvyyttä tälle ongelmalle. Kun juttelimme meidän projektista, niin sain jälleen kuulla kuinka aivoverenkiertohäiriö kosketti häntä läheltä. 
Hän kertoi kuinka hänen isällään oli ollut aivoinfarkti, jonka jälkeen hän oli halvaantunut. Vaikka hän oli päässyt nopeaan hoitoon, niin se ei ollut täysin häntä pelastanut, mutta tämä mukavan oloinen mies epäili, että syy siihen saattaa myös olla Romanian terveydenhuollossa.

Alta:an saavuttuani pyöräilimme suoraan leirintäalueelle, jossa syötyäni runsaan iltapalan nukahdin miltei välittömästi.



14.8. 97 aamu 0 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Alta:n leirintäalueella tapasin monia mielenkiintoisia seikkailijoita. Jo tullessani leirintäalueelle tein tuttavuutta saksalaisen retkipyöräilijän kanssa, joka oli kuullut minusta jo useita viikkoja aikaisemmin toiselta saksalaiselta pyöräilijältä, jonka olin tavannut ja jonka äiti oli myös sairastanut aivoinfarktin. 
Leirintäalueella ollut saksalainen oli kuullut hullusta suomalaisesta miehestä, joka matkustaa Norjassa koira perävaunussa ja minut nähdessään hän ei voinut erehtyä henkilöstä. Tämä tarina oli hauska kuulla ja jota on myös ollut hauska muistella. 
Retkipyöräilyssä on tuo kiehtova puoli, kun yhden kesän ajaksi syntyy tietylle alueelle omanlainen ’’alakulttuuri’’ missä tarinat toisista retkipyöräilijöistä kulkeutuu pyöräilijän mukana toiselle ja on mukava kuulla kuinka toisilla pyöräilijöillä matka on edennyt.

Alueella oli myös suomalainen moottoripyöräilijä, jonka kanssa tein tuttavuutta heti aamulla alueen keittiössä. Leirintäalueella ollessani vietin paljon aikaa tämän miehen kanssa, jonka seurassa ei tullut pitkästynyt olo, koska hänellä oli aina jokin tarina kerrottavana ja hän tykkäsi niitä kertoa. 
Meidän seuraan tuli vielä saksalainen nainen, joka oli tullut Norjaan vaeltamaan 800 kilometriä. Oli mielenkiintoinen yhteensattuma, koska tämän naisen miesystävän kirjoittama kirja Norjan päästä päähän vaeltamisesta oli ollut eräs inspiraation lähde tälle saksalaiselle retkipyöräilijälle, joka leirintäalueella odotteli lentoa takaisin saksaan.
Myöhemmin päivällä alueelle tuli vielä ranskalainen nainen, joka oli taittanut matkaa kickbike:lla 9000 kilometriä ja oli matkalla kohti etelää. Hän oli potkinut tiensä läpi Espanjan, Marokon, Itä-Euroopan ja Suomen kautta Norjaan ja oli taittamassa matkaa ekologisten asioiden hyväksi.

Oli todella antoisaa tavata kaikki nämä ihmiset, joiden tarinat herättivät minussa sekä uutta ajateltavaa, että uutta inspiraatiota.



15.8. 98 aamu 0 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Päätin jäädä vielä viettämään aikaa leirintäalueelle yhdeksi päiväksi. Aamun aterioinnin jälkeen lähdimme Alta:n keskustaan yhdessä suomalaisen moottoripyöräilijän ja ranskalaisen kickbike:lla matkaavan naisen kanssa. Päätimme mennä tuonne bussilla, joka ei kulkenut keskustaa kohti kuin muutaman kerran päivässä. Meillä tuli kiire pysäkille sitä odottelemaan, koska saimme sen olevan pian lähdössä. 
Päivä kului Alta:n keskustassa minulla pitkälti puistossa istuen ja odotellen milloin seuraava bussi lähtee paluumatkalle, koska minulla ei ollut muuta asiaa siellä toimitettavana, kuin ruokakaupassa käynti. Päätimme porukalla koota kasaan ruoka-aineksia, mistä tekisimme illallisen. 


Kun pääsimme leirintäalueelle takaisin, niin aloin olemaan sen verran nälkäinen, että aloitin ruoan laiton. Oli tervetullutta vaihtelua panostaa ruokailuun tavallista enemmän ja kokata oikein maittava ateria. Riisi, kasvikset sekä linssit kookosmaidossa tuntui olevan kaikkien mieleen ja oli mukava päättää ilta tuohon ilmapiiriin.






tiistai 23. elokuuta 2016

Kolmastoista viikko

2.8.16 85 aamu 78 kilometriä ( Yhteensä 3016 kilometriä )

Olin intoa täynnä tuon tylsän päivän jälkeen kun tiesin, että tänään pääsen taas pyörän selkään. En tuntenut kuitenkaan itseäni 100% terveeksi, mutta koin kuitenkin parhaaksi aloittaa matkan teon, koska flunssa oli koko ajan mennyt parempaan suuntaan.  
Laskin, että minulla oli vielä matkasta jäljellä reilut 2000 kilometriä ja sen suorittamiseen minulla menisi aikaa vielä noin pari kuukautta. En siis voinut jäädä viikkokausiksi parantelemaan itseä, jos aion päästä joskus kotiin. Eihän tuo lähtö ollut kovin viisas päätös, mutta elämässä on joskus otettava riskejä ja toivoa parasta. 

Olin jälleen keksinyt tapoja sille kuinka saisin vähennettyä minun taakkaa pyörän päältä ja ensimmäinen etappi minulla oli Risoyahamn niminen kylä, jossa laitoin postiin kotia kohti pari pyörälaukkua sekä hieman tavaraa.
Kun jatkoimme matkaa tästä kylästä Andenes:ia kohti, niin meitä oli vastassa todella kova vastatuulli, mutta maasto oli tasainen ja kilometrit taittui. Koska saavutimme kaupungin hyvissä ajoin, niin päätin, että haemme yösijaa vasta Senja:n puolelta ja sinne päästäksemme joutuisimme taittamaan parin tunnin lauttamatkan. 

Minulla oli hyvin aikaa asioida Andenes:in keskustassa ennen lautalle nousua ja varustauduin iltaa varten hyvillä eväillä. Itse matka oli todella tuulinen, mikä sai lautan keinumaan niin voimakkaasti, että kävely siellä ei meinannut keneltäkään onnistua. Kannella istuessa aloin jopa voimaan hieman pahoin, minkä johdosta vetäydyin sisätiloihin penkille ottamaan päiväunet.
Jatkoimme matkaa aina Grellefjord:ista noin viisi kilometriä, kunnes silmiini pisti välttävä leiripaikka läheltä tietä ja saimme siellä ihastella hienoa auringonlaskua merinäkymällä.



3.8.16 86 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 3076 kilometriä )

Päätin nousta ajoissa ylös, koska kaikki varusteeni olivat vielä kuivia ja luvassa oli sääennusteen mukaan tihkusateen todennäköisyys aamuksi. Avattuani teltan oven olin kuitenkin sitä mieltä, että tulen välttymään sateilta, koska taivaalla ei näkynyt juurikaan pilviä ja maisemaa vallitsi suurimmilta osin auringonsäteet. 

Tavoittelimme tuona päivänä Finnsnes:iä, missä menisimme sukulaista moikkaamaan. Straumsbotn:in kohdalta minulla oli käännttävä kohti Senjan sisäosia päästäkseni tuota kaupunkia kohti. 
Jouduimme kiipeämään ylös tunturiin, jossa vastaamme tuli enää mökkejä sekä erämaata. Heräsin taas henkiin nähdessäni tuon ylänköalueen ja heti mieleni teki tuonne telttailemaan. On selvää, että tällä matkalla tunturit ovat alkaneet kiinnostamaan minua yhä vain enemmän ja olen varma, että sieltä tulen vielä itseni löytämään.

Finnsnes vaikutti mukavalta pieneltä kaupungilta, jossa oli nyt täysi hulina päällä. Kaupungissa oli meneillään jonkinlaiset markkinat, jotka olivat vetänyt ihmisiä paikalle sankoin joukoin. Suunnistimme Kamin kanssa tuon hulinan läpi kohti paikkaa, mikä oli ennalta sovittu, josta edelleen pääsimme kohti seuraavaa majapaikkaamme.



4.8.16 87 aamu ( Yhteensä 3076 kilometriä )

Oli todella mukavaa vaihtelua herätä puhtaiden lakanoiden välistä, mutta olin niin unenpökkyrässä, että en meinannut saada itseäni millään hereille. Aamutoimien jälkeen kävimme Kamin kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen lähdin kävelemään keskustaan etsimään pyörän etujarruihin jarrupaloja.

Kävin kaupungin kaikki urheiluliikkeet läpi, mistä palat mahdollisesti olisi voinut löytyä, mutta jälleen sain kävellä keskustasta ulos häntä koipien välissä. Sain kuitenkin puhelinnumeron Tromso:n pyöräliikkeeseen, josta selvisi, että heillä oli sopivat palat ja sain ne vielä samana päivänä Finnsnes:iin kotiinkuljetuksella. Olin niin onnellinen siitä, että minun ei tarvinnut enää ajaa ojaan saadakseni pyörää pysähtymään. 


5.8.16 88 aamu 10 kilometriä ( Yhteensä 3086 kilometriä )

Aamupalan jälkeen lähdimme kipuamaan läheiselle tunturille yhdessä sukulaiseni ja hänen koiran kanssa. Ilma oli todella sumuinen ja ei läheskään niin lämmin, mitä oli luvattu. Hiki kuitenkin alkoi virtaamaan hyvin nopeasti polulle päästyämme, joka tulisi viemään meidät tunturin laelle.
Kun pääsimme puurajan yläpulelle, niin meitä vastassa oli uskomaton näky. Vallitseva sumu leijui meitä alempana kuin pilvilautta ja kaikki sen yläpuolella olevat huiput näytti siltä kuin olisivat voineet olla tuhansia metrejä korkeita. Olisin niin mieluusti kuvannut tuota vallitsevaa maisemaa, mutta harmikseni huomasin, että olin jättänyt kameran akun laturiin.

Matka taittui tunturista alas paljon nopeammin, kuin sinne kipuaminen. Kun olimme taas perillä majapaikassamme, niin aloin valmistelemaan lähtöä, jota ennen vaihdoin jarrupalat pyörän etujarruihin sekä rasvasin kettingit. 
Kello oli jo iltapäivän puolella, kun olimme Kamin kanssa jälleen tien päällä ja pian kaupungista pois päästyämme meitä vastaan tuli leirintäalueen kyltti, johon päätin mennä tekemään hyväntekeväisyysprojektiin liittyvät tietokonehommat ja laittamaan retkirytmin kuntoon. 



6.8.16 89 aamu 55 kilometriä ( Yhteensä 3141 kilometriä )

Teki tiukkaa herätä viideltä aamuyöllä, koska olin muutamana edeltävänä päivänä nukkunut hieman pidempään. Pakkasin tavarat, kun koko leirintäalue oli vielä täysin unessa ja talutin pyörän sen pihasta pois hieman ennen seitsemää. 

Lähdimme suuntaamaan kohti Botnhamn:in satamaa, mistä ottaisimme lautan Kvaloya:n puolelle. Ilmanala oli aamulla tyyni, mutta viileä, juuri sopiva pyöräilyyn. En kuitenkaan saanut taitettua kilometrejä toivotulla tavalla, mikä saattoi johtua unen puutteesta ja jouduin ottamaan pienet torkut lammasaitauksen vieressä heti päivän alkumetreillä.

Saavuimme satamaan hyvissä ajoin, koska lautta oli juuri lähdössä matkaan. Sain ottaa siellä rennosti 45 minuuttia, minkä matka kesti ja Kvaloya:n puolella lähdin etsimään aiemmin ruotsalaisesta retkipyöräilijältä kuulemaani wildcamping paikkaan, jonka löysin muutamien pyöräilykilometrien jälkeen hyvin helposti. 



7.8.16 90 aamu 70 kilometriä ( Yhteensä 3211 kilometriä )

Minun onnekseni ilma oli jälleen ennustettua parempi, kun heräilin uuteen päivään. Paikka missä olin yötä oli ilmeisen hyvin tunnettu pitkä hiekkaranta, koska siellä oli minun lisäksi helposti puolenkymmentä muutakin telttaa. Koetin olla muita häiritsemättä leiriä purkaessa ja hiivin hiljaa Kamin kanssa pois paikalta.

Kuvailin hieman muistoja tuosta rannasta tieltä käsin, mutta en saanut kuviin selkeää auringonpaistetta, joka olisi niitä piristänyt. Kun jatkoin polkemista kohti Tromso:n kaupunkia, niin tunsin oloni hieman pitkäveteiseksi. Rannikko tarjosi minulle vain samanlaista näkymää, joita olin jo monta monituista kilometriä katsellut. 
Ennen kuin saavuin kaupunkiin, niin minun oli ylitettävä vielä yksi tunturi, joka antoi minulle toivomani piristysruiskeen, vaikka sen päällä alkoikin vesisade. Tuo puuton karu maisema vain joka kerta saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi.

Kun laskeuduimme tunturilta alas Tromso:n lähiöön, niin laitoin Kamin juoksemaan. En tahtonut pitää kiirettä, koska olin aikaisemmin sopinut tapaamisen vasta myöhemmäksi suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat tarjoutuneet antamaan minulle yösijan tuoksi yöksi. 
Ehdin hieman katsella kaupunkia mukavan ilmanalan vallitessa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä jollain puistoalueella, jonne eksyimme. Kokkailin tuolla ruoan, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti ydinkeskustaa, minne sovittu tapaaminen oli sovittu.

Sain viettää Tromso:ssa ikimuistoisen illan, kun kiipesimme uusien tuttavuuksien kanssa ylös mantereen puolella olevalle tunturille, josta avautui näkymä koko kaupungin yli. Tuolta alas katsoessa mikään ei näyttänyt paljoa nuppineulan päätä isommalta. 



8.8.16 91 aamu 41 kilometriä ( Yhteensä 3251 kilometriä )

Laitoin pyörän liikkeelle sateisessa ilmassa, joka jatkui enemmän ja vähemmän voimakkaana koko päivän. Minulla oli tarkoitus tehdä vain lyhyt päivämatka E8 tien varressa olevalle leirintäalueelle. Tuonne pyöräily olisi poikennut suunnitellulta reitiltä siten, että minun olisi pitänyt pyöräillä muutama kilometri risteyksestä ohi, minne minun piti kääntyä ja palata risteykseen seuraavana päivänä.
E8 tie osoittautui kuitenkin niin ruuhkaiseksi tieksi, että minulla oli räjähtää pää siinä vaiheessa kun saavuin tähän risteykseen, niin katsoin viisaammaksi kääntyä sinne ja etsiä itselleni luonnosta jokin yöpaikka. Sitä oli kuitenkin melko vaikea löytää, koska pyörän työntäminen vallitsevassa maastossa oli mahdotonta. 


Minua kuitenkin onnisti, kun näin paikan minne oli ajettu jonkin verran autolla. Kävin tarkistamassa mitä tuolta löytäisin ja onnekseni siellä oli teltalle juuri sopiva alue. Se oli minulle vain paikka, missä voisin nukkua yön yli, mutta en ihastella maisemia. Epävakaisen ilman johdosta en toisaalta haluaisikaan viettää aikaa ulkona.












torstai 11. elokuuta 2016

Kahdestoista viikko

26.7.16 78 aamu, 67 kilometriä ( Yhteensä 2848 kilometriä )

Jos tuo paikka mistä heräsin olisi ollut hieman kauempana tiestä, niin olisin jäänyt siihen pitämään lepopäivää. Nautin todella paljon olostani ja maisemista tuossa mukavassa leiripaikassa, mutta pävän mittaa ohi menevät autot olisi alkanut vaivaamaan.

Yöllä tiivistynyt kosteus oli jotain ennen näkemätöntä tällä reissulla ja sitä oli vaikea saada kuivattua ilmassa, jossa ei aurinko kunnolla paistanut ja eikä käynyt tuulen virettäkään.
Malttamattomana halusin päästä matkaan ja pakkasin kostean teltan mukaan sekä tavarat laukkuihin. Jouduin kantamaan laukkuja lähemmäs tietä, jossa lastasin ne pyörän päälle, jonka jälkeen lämmittelin kehoa päivän pyöräilyä varten työntämällä hetken pyörää tien laidassa.

Minun ohitseni kulki saksalainen vanhempi pariskunta, joita tervehdin, niin kuin on tapana tervehtiä kaikkia retkipyöräilijöitä. He kulkivat kevyemmillä kuormilla paljon minua nopeampaa ja katosivat pian näkyvistä.
Vastaani alkoi tulemaan maaseutua ja myös toisten retkeilijöiden telttoja, jotka olivat vielä aamupuuhissaan. Jossain vaiheessa Gjersolf:in jälkeen näin uudestaan tämän saksalaisen pariskunnan, joka lähti juuri liikkeelle bussipysäkiltä.

Pyöräilin heidän vierelleen ja aloitimme juttelemisen, jota jatkoimme aina Fiskebol:iin asti, josta lähti lautta Melbu:n suuntaan. Kun odotimme satamassa lauttaa, niin pariskunta kysyi minulta, että haluaisinko tulla heidän kanssaan viettämään iltaa heidän varaamaan mökkiin Stokmarknes:in leirintäalueelle ja yöpyä siellä. 
Koska pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin otin tarjouksen vastaan mielelläni ja ilta kuluikin oikein mukavissa merkeissä ruokapöydän ääressä, joka oli katettu tavallista kattavammin.




27.7.16 79 aamu, 34 kilometriä ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Aamulla herättyäni en voinut uskoa omaa olotilaani. Tunsin, että minulla oli tulossa kurkku kipeäksi ja aloin miettimään vaihtoehtoja miten jatkaisin tästä eteenpäin. 
Harkitsin jäämistä tälle leirintäalueelle, missä voisin seurata tilanteen kehittymistä, mutta päätin kuitenkin edetä lyhyen matkan Sortland:iin ja ottaa levon siellä. Päätimme pyöräillä sinne vielä yhdessä ja suunnittelimme myös, että voisimme käydä vielä kaupunkiin saavuttuamme syömässä.

Löysimme Sortland:issa paikallisten vinkkien perusteella mukavan kahvilan, missä myytiin myös ruoka-annoksia. Kahvila sijaitsi aivan meren rannassa, jonka isoista ikkunoista avautui sinne hieno näkymä. 
Vietimme kahvilassa aikaa ainakin tunnin, jonka jälkeen kylläisinä toivotimme toisillemme hyvää matkaa. Pariskunta lähti jatkamaan kohti pohjoista ja minä lähdin etsimään tietäni leirintäalueelle, joka sijaitsi lähellä keskustaa.


28.7.16 80 aamu, ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Olin vuokrannut itselleni mökin, mistä herättyäni tunsin jo olon hieman helpottaneen. Koska minulla ei ollut laukuissani paljoa ruokaa jäljellä, niin laskeuduin pienen tunturin päältä, missä leirintäalue sijaitsi, alas keskustaan.

Sortland tuntui olevan pieni paikka, mutta sen keskustan ilme tuntui hyvin nykyaikaiselta. Kaupat siellä oli sijoittunut pääasiassa kolmeen ostoskeskukseen, joissa kaikissa kävin kaupungissa oloni aikana asioimassa. 
Tällä reissulla etsin itselleni jarrupaloja etujarruun, koska en saa enää edes jarruja säätämällä siihen mitään eloa. Painolasti pyörän päällä on niin suuri, että pelkästään takajarrua käyttämällä en saa pyörää pysähtymään kovinkaan nopeasti, jonka johdosta joudun ennakoimaan tilanteita hyvissä ajoin.

Kolusin keskustan kaikki urheiluliikkeet läpi, joissa myytiin myös pyörän osia, mutta en löytänyt niistä kyseisiä paloja. Tämä ei enää jaksanut minua yllättää, koska jo Suomen puolella huomasin, että näitä jarrupaloja, mitkä minun jarruissa olivat, oli todella vaikea löytää. 
Päätin tämän reissun päätteeksi, että meinaan soittaa Tromso:ssa olevaan pyöräliikkeeseen ja kysellä paloja, mutta jos heillä ei niitä ole, niin ne voitaisiin varmasti sinne tilata odottamaan.



29.7.16 81 aamu, ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Leirintäalueella oleskellessa käytin aikaa kaikenlaisiin tehtäviin, mitä minulla oli jäänyt tekemättä ja tein pientä varustehuoltoa. Päivä kului minulla suurimmilta osin tietokoneen ääressä kirjoittaen tulevia reittejä suunnitellen. 


30.7.16 82 aamu 13 kilometriä ( Yhteensä 2896 kilometriä )

Koska huomasin, että aikaisemmin Bodo:sta ostamassa GoreTex takissa oli jo reikä, niin päätin taas jälleen laskeutua keskustaan asioille. Tällä kertaa etsin liimattavaa paikkaa, minkä asettaisin tuon viiltoreiän päälle, joka ei ollut ennättänyt vielä kovin suureksi.
Löysin nopeasti paikan, mitä lähdin etsimään ja kävin tekemässä vielä ruokatäydennöksiä, koska aioin jatkaa matkaa seuraavana päivänä. En kuitenkaan tuntenut itseäni täysin terveeksi, mutta sen verran hyväksi, että uskalsin suunnitella lyhyttä päivämatkaa.

Ilta kului siihen, kun keksin kokeilla pystyisinkö luopumaan parista pyörälaukusta, koska olin viilannut grammoja jo melko tuntuvasti ja näin pääsisin eroon pienestä tuulenvastuksesta. 
Pienen survomisen jälkeen totesin, että minulla tulee postiin asiaa, minne käyn viemässä nuo kaksi laukkua ja kaiken muun ylimääräisen mistä keksin luopua. 




31.7.16 83 aamu 42 kilometriä ( Yhteensä 2938 kilometriä )

Lähdimme matkaan hyvin aikaisin, koska näin ajattelin ennättää jo pitkälle, ennen kuin kova vastatuuli alkaisi piinaamaan. Minulla oli tarkoitus edetä vain ihanteellinen päivämatka Andoya Friluftssenter nimiselle leirintäalueelle jatkamaan elpymistä flunssasta ja olla siellä kaksi yötä.

Matka leirintäalueelle sujui kivuttomasti, jonka aikana minulla oli aikaa kuvailla tapahtumia ja kävin myös lyhyen keskustelun retkipyöräilijän kanssa, joka yllätti minut selän takaa tullessaan.
Hän oli myös kotoisin Saksasta ja koiraihmisenä ihmetteli meidän kuljetusta sekä viiriä, joka liehui kärryn perässä. Kun kerroin hänelle meidän matkan tarkoituksesta, niin hän avautui kertomaan minulle kuinka hänen äidillään oli ollut taannoin aivoinfarkti ja kuinka täpärällä oli ollut hänen selviytyminen siitä. 
Tämä oli jälleen minulle yksi osoitus siitä, kuinka tämä vakava sairaus piinaa keskuudessamme, mutta oli huojentavaa kuulla hänen äitinsä selviämisestä tästä sairaskohtauksesta. 

Kun taitoimme jälleen matkaa Kamin kanssa kahden, niin ilmanala muuttui tihkusateiseksi ja tuuli voimistui todella kovaksi. Emme kuitenkaan olleet kaukana leirintäalueesta ja pääsimme pian tuonne pystyttämään telttaa ja hakemaan suojaa sen kätköistä. 



1.8.16 84 aamu ( Yhteensä 2938 kilometriä )

Vaikka minulla oli kaikki vaatteet päällä, mitä löysin pyörälaukustani, niin silti meinasin paleltua tuohon kylmään ilmanalaan. Vettä satoi koko päivän, muutamia taukoja lukuunottamatta ja ilmanalaa riepotteli sellainen tuuli, että se sai kaikki kasvit näyttämään siltä, niin kuin ne kasvaisi vaakatasossa. 
Harmittelin mielessäni kuinka tämäkin kesä oli minun osalta todella karsea, mutta mieltäni kuitenkin kohensi se asia, että flunssani alkoi jo hieman hellittää. 


Koko päivä oli todella pitkäveteinen, koska jouduin makaamaan sen teltassa ilman minkäänlaisia virikkeitä. Alueella missä olin ei ollut puhelinkenttää ja wifi yhteys oli karsean huono pätkimisen vuoksi. Jotenkin sain kuitenkin tuon päivän kulumaan, mutta hirvesästi siitä ei ole kerrottavaa.





maanantai 1. elokuuta 2016

Yhdestoista viikko

19.7. 71 aamu ( Yhteensä 2575 kilometriä )

Minä tunsin jo itseni terveeksi, minkä johdosta oli mukavaa lähteä matkaan. Lähdimme toteuttamaan suunnitelmaa siten, että en joutuisi epävarmana lähtemään tien päälle jarrujen kanssa. Meillä oli tarkoitus ajaa autolla Bodo:on ja saada pyörä kuntoon, jonka jälkeen jatkaisin sieltä matkaa. 

Ajoimme Bodo:a kohti tietä E6 pitkin Mo I Rana:n kautta, missä käytimme pyörää pyöräpajalla. En tiedä mitä pyörälle tehtiin, mutta parin minuutin päästä peukku nousi korjaajalla pystyyn ja hän sanoi, että nyt on turvallista jatkaa matkaa. 
Ajoimme Bodo:n leirintäalueelle yöksi ja ennen nukkumaan menoa muistelin vielä Reinfjallet:in tuntureita, joiden laella pääsin kävelemään kauniina heinäkuisena päivänä lumen päällä. Kokemus oli sekä minulle mieleenpainuva ja oli mukava katsella sitä kuinka Kami myös innostui tuosta hetkestä.



20.7. 72 aamu 13 kilometriä ( Yhteensä 2588  kilometriä )

Kaivoin pyörälaukuista jälleen isäni matkaan tavaraa, mitä tuntui jälleen löytyvän monta kiloa. Pääsin eroon myös tarakalle poikittain asetetusta isosta laukusta ja tämän johdosta minulla vakautui pyörällä ajo entisestään.

Jatkoimme Bodo:sta matkaa jälleen parivaljakkona Kamin kanssa. Päivä kului suurimmilta osin neljän tunnin lauttamatkalla Bodo:sta Lofoottien puolelle. 
Matkalla jouduin telkeämään Kamin pieneen häkkiin, minne se tuntui marssivan vastaan panematta. Aina kun kävin sitä katsomassa matkan aikana, niin se kuitenkin tuntui läähättävän siihen malliin, ettei tainnut kuitenkaan pitää tilanteesta.

Kun saavuimme satamaan, niin minun ei tarvinnut etsiä nukkumapaikkaa kovinkaan kaukaa, vaan jäimme sataman välittömässä läheisyydessä olevalle leirintäalueelle yöksi. 
Kun sain siellä teltan pystytettyä melkein kuin suolla olevalle telttapaikalle, niin aloin kadehtimaan ihmisiä, jotka oli löytänyt omalle teltalle paikan leirintäalueella kohoavasta tunturin rinteestä, missä oli varmasti kuivempaa ja takulla mahtavat näköalat.



21.7. 73 aamu 32 kilometriä ( 2620 kilometriä )

Ensimmäinen kylä minkä näin Lofooteilla, antoi minulle heti mukavan vaikutelman paikasta. Pystyin näkemään kuinka alueella vallitsi kalastajakulttuuri, kun pienet kalastajapaatit keinuivat ihmisten talojen edessä, jotka näytti siltä, niin kuin ne olisi rakennettu osittain laiturin päälle. 

Ohitin päivän aikana muitakin Lofoottien pieniä kyliä, kunnes vastaani tuli Remberg, jonne jäin leirintäalueelle yöksi. Halusin tehdä varovaisen päivämatkan sairastelun jälkeen, jonka aikana en antanut pulssin kohota korkealle. 
Leirintäalue vaikutti jotenkin kotoisalta, missä oli tiivis tunnelma. Se ei ollut kovin suuri ja se sijaitsi meren rannassa, jonka rantaviivaa reunusti hyvin hienon näköinen hiekka.



22.7. 74 aamu 41 kilometriä ( Yhteensä 2661 kilometriä )

Lähtö matkaan venyi normaalia myöhemmäksi monien keskusteluiden lomassa, joita kävin aamun aikana leirintäalueella. Huomasin heti Lofooteille tullessani, että alueella on myös todella paljon suomalaisia, joita myös tapasin tällä leirintäalueella. 
Juttelin muutaman suomalaisen miehen kanssa hyvän tovin. He olivat tulleet Lofooteille vaeltamaan päivämatkoja eri tunturien päälle. Aloin itsekin miettimään sitä, että jos haluaa oikeasti päästä Norjan luonnon ytimeen käsiksi, niin vaellus taitaa olla se oikea vaihtoehto.

Kun pääsin matkaan, niin heti vastaani tuli retkipyöräilijä, jonka kanssa jäin juttusille. Hän oli kotoisin Espanjasta ja oli ollut tien päällä jo yli vuoden sekä pyöräillyt noin 14 000 kilometriä. Hän sanoi, että halusi ottaa aikaa omalle reissulleen, jotta pääsisi paikalliseen kulttuuriin käsiksi, missä liikkui. 
Oli todella mukavaa ja inspiroivaa tavata tämä mies ja olisin mieluusti keskustellut hänen kanssaan enemmän, koska hänellä olisi varmasti ollut monta hyvää tarinaa kerrottavana. 

Kohtasin matkaa taittaessani retken hirveimmän pyöräilykokemuksen, kun jouduimme Kamin kanssa menemään tunneliin, joka kulki meren alitse. 
Kun pyöräilin sisälle tunneliin, niin en nähnyt sen sen toisella puolella kulkevaa pyörätietä, vaan pyöräilimme autokaistalla. Ensin laskimme jyrkästi alaspäin johtavaa tietä sellaisessa melussa, että minulla oli koko ajan tunne, niin kuin juna olisi jyrännyt takaapäin päälle. Kun vauhti alkoi meillä hiljentymään ja samalla liikenne lisääntymään, niin aloin hahmottamaan pyörätien tunnelin sivussa.
Sinne oli liikenteen takia kuitenkin vaikea päästä ja jouduin olemaan liimautuneena tunnelin seinämään hyvän tovin ennen kuin sopiva rako tuli. Huomasin siinä samalla kuinka Kami alkoi hermostumaan tuosta kokemuksesta ja minulla alkoi tulemaan kauhukuvat päähän, että se vielä hyökkää tuolle kapealle tielle. En voinut myöskään olla miettimättä sitä, että siinä ne autoilijat saattaa hermostuksissaan ajatella, kuinka siinä taas yksi pyöräilijäturisti tunaroi täällä Norjan liikenteessä.

Huokaisin helpotuksesta, kun pääsimme pois tuosta kammottavasta paikasta pysähdyin heti P-paikalle tekemään suunnitelmia. Päätin, että hakeudumme Leknes:in lähellä sijaitsevalle leirintäalueelle yöksi, jotta voisin seuraavana päivänä asioida tuossa kaupungissa. 
Kun työn ja tuskan jälkeen suuren tunturin ylitettyä saavuin alueelle, niin kuulin jälleen suomenkieltä. Menin juttelemaan todella mukavan oloisen suomalaisen pariskunnan kanssa, joilta sain illan aikana muun muassa todella hyviä vinkkejä liittyen liikuntaan sekä ravintoon.




23.7. 75 aamu 47 kilometriä ( Yhteensä 2708 kilometriä ) 

Minulla oli vaihtunut suunnitelmat siten, että jatkoin matkaa tuota 815 rantatietä, jonne olin kääntynyt Leknes:istä. Mikään ei pakottanut minua menemään tuohon kaupunkiin, kun pystyin hoitamaan tarvittavat hankinnat myöhemmin ja näin myös välttämään tuon suuren tunturin ylittämisen jälleen kerran. 

Maisemat oli todella hienot, kun kuljimme rantatietä ja ne teki erityisen hienoksi se, että sain nauttia hyvästä säästä. Siihen tuli kuitenkin muutos, kun aloin lähestymään jälleen tietä E10, koska ilmanalaa alkoi vallitsemaan voimakas merisumu ja eräässä kohdassa en edes nähnyt sillan toista päätä.
Kun pääsimme tämän sillan toiselle puoelle, niin tuuli alkoi voimistumaan todella voimakkaaksi. Aloin tekemään pikaisia suunnitelmia sille, että minne pääsisimme siltä suojaan. Huomasin, että noin kuuden kilometrin päässä siitä missä olimme oli leirintäalue, jonne aloin kiirehtimään.
Kun pystytin alueella telttaa, niin minulle jopa tarjottiin apua, kun tuuli meinasi viedä sen monta kertaa mukanaan. En kuitenkaan ottanut sitä jääräpäisenä suomalaisena miehenä vastaan, vaan koetin selvitä tilanteesta itse.


24.7. 76 aamu 34 kilometriä ( Yhteensä 2742 kilometriä )

Yöllä alkanut vesisade piteli ilmanalaa otteessaan vielä aamulla, kun pakkasin tavaroita. Olin suunnitellut, että menisimme katsomaan Henningsvaer:ia, jonne poikkeaa tie melkein heti sen jälkeen kun pääsisimme liikkeelle.

Tuolla tiellä aloin näkemään pian telttoja, joissa kiipeilijät majaili. Alue on heidän suosiossaan hyvien kiipeilymahdollisuuksien vuoksi. En kuitenkaan nähnyt ketään kallioseinämällä tai teltan ympäristössä, että olisin päässyt juttelemaan tästä alueen vallitsevasta kulttuurista lisää.
Itse Henningsvaer oli pieni kalastajakylä, joka oli rakennettua kahteen saareen. Minun lisäksi tuota paikkaa oli tullut katsomaan lukuisat muutkin turistit, mutta ei turhaan. 
Kylä huokui historiaa ja kalastajakulttuuria, mikä näkyi sen ilmeessä. Talot olivat siellä rakennettu maaston mukaan, mikä teki siitä hauskan näköisen ja kylän kapeilla kujilla oli mukava liikkua. Minua alkoi kuitenkin nälkä painamaan, mikä pakotti jatkamaan matkaa ja etsimään paikkaa, missä voisimme syödä ja hieman levätä sekä jatkaa sen jälkeen matkaa.




25.7. 77 aamu 39 kilometriä ( Yhteensä 2781 kilometriä )

Halusin edellisenä päivänä pysähtyä yöksi jonnekkin ennen Svolvaer:ia, koska minun täytyi päästä käymään kaupassa. Olin myös kuullut ruotsalaiselta retkipyöräilijältä, että en tulisi löytämään helposti leiripaikkaa luonnosta ennen Svolvaer:ia, niin päätin jälleen viettää yöni leirintäalueella. 

Kaupungissa oleminen ei houkutellut minua kuin sen verran, että sain sieltä ostettua ruoat, mitä tarvitsin. Kun jatkoin kaupungista tietä E10 eteenpäin, jouduin pyöräilemään epämiellyttävän kovassa ruuhkassa. Jouduin kestämään tätä aina Vestpollen:iin saakka, mistä pääsin kääntymään pienemmälle tielle, joka oli myös tätä virallista pyöräreittiä, mitä olin seurannut.
Tässä tienhaarassa tapasin pari Helsingissä asuvaa retkipyöräilijää, jotka ei kuitenkaan ollut kotoisin Suomesta. He kertoivat minulle uutisia, mitä olin jo vietävästi halunnut kuulla. Tulisin kuulemma löytämään tämän pienen tien varresta helposti wildcamping paikkoja, mikä oli minun makuun!


Melko pian jatkettuani matkaa siinä kohden kun tie ajautui rantaan, niin alkoi tulemaan vastaan hyviä pieniä tasaisia nurmialueita, mihin voisi pystyttää teltan. Valitsin paikan missä oli huikeat maisemat ja tunturipuro vesilähteenä. Pitkästä aikaa pääsin nauttimaan retkeilystä sellaisenaan, millainen se on minun mielestäni parhaimmillaan!