Mitä tämän vuoden retket minulle antoi

Kylläpä herätti monenlaisia muistoja ja tuntemuksia, kun katselin kuvat lävitse tämän vuoden retkistä. Pystyin päättelemään niiden perusteella, että maastossa nukuttuja öitä kertyi melkein kolmen kuukauden verran. Luonnossa vietetyt päivät tarjosivat minulle hienoja kokemuksia niin vaelluksen, kuin kalastuksen parissa, mutta minkälaisen jäljen nuo retket jättivät minuun?

Näin talvipakkasten keskellä lämpimässä kaupunkiasunnossa täytyy todeta, että oli minulla viime talvena tahtoa ja tarmoa tutustua talviretkeilyyn, joka oli minulle entuudestaan täysin vieras alue retkeilynsaralla. Viime talvenahan tein useamman muutaman yön reissun maastoon, joiden aikana sain tuntumaa, mitä tuo talviretkeily käytännössä retkeilijältä vaatii. Kokemattomalle toiminta oli ennen kaikkea uuden opettelua oikeastaan kaikessa, mitä siihen liittyy. Talvipakkanen ja lumipeite kun vaikuttavat talviretkeilyssä niin liikkumismuotoon kuin leirielämäänkin.
Vaikka retkeilin viime talvena myös sydäntalvella, niin tulevaisuudessa aion jättää vaellukset mielelläni kevättalven puolelle, joka taitaa muutenkin olla niiden sesonkiaikaa. Ulkona on tuolloin monin verroin mukavampi liikkua, kun päivät pidentyvät ja aurinko lämmittää kasvoja. Viikon vaellukselle varusteetkin sopivat tuolloin jo helposti rinkkaan, eikä mukaan tarvitse välttämättä ottaa ahkiota.  

Koska en päässyt vielä viime talven retkieni aikana kunnolla vaelluksen makuun, niin en osaa täysin sanoa, että kuinka paljon talvivaelluksista todellisuudessa nautin. Aion kuitenkin selvittää tätä asiaa muun muassa ensi kevättalvena menemällä noin viikon hiihtovaellukselle Hossa:n puistoon ja katsoa löytäisinkö sieltä kokemusten lisäksi vastauksen myös tähänkin kysymykseen.
                      Viime syksyn vaellusretket osoittivat kuitenkin vaeltamisessa ehdottomasti olevan sitä jotain, mistä todella paljon nautin ja on kyllä ollut mahtava huomata, että oikulliset jalkani nykyään sallivat tämän toiminnan, kroonisen tulehduksen lähdettyä pois akillesjänteistäni.

Ajatus vaeltamisesta on viime syksyn kokemusten jälkeen tosiaankin paisunut mielessäni niin suureksi intohimoksi, että olen alkanut janoamaan yhä vain pidempiä reissuja. Seuraavalle sulan maan kaudelle toivonkin pääseväni kahdelle muutaman viikon vaellukselle, jotka suorittaisin keväällä ja syksyllä. Kohteiksi olen valinnut UKK-reitistä sellaiset pätkät, joita en ole vielä nähnyt. Nämä olisivat Koli-Iso Syöte ja Sallatunturi-Saariselkä. Kesäajan suunnittelin sen sijaan panostavani kalastukseen, johon myös syttyi menneen kesän aikana uudelleen intohimo.

Kalastuksen parissa luonnossa oleminen oli kuitenkin hyvin erilaista, kuin vaeltaessa. Kalastus tuntui vaativan paljon enemmän aivonystyröitä monestakin eri syystä, eikä siinä vaipunut samanlaiseen ”läsnä olevaan” tilaan, kuin vaeltaessa, jossa pääasiassa laitetaan vain tossua toisen eteen.
Kalastuksen parissa minun täytyi joka hetki koettaa ajatella, kuin kala, jos mielin saalista saada. Minun täytyi muun muassa miettiä mistä kohtaa joesta löytyisi ne parhaat kalapaikat, mikä on paras syöntiaika ja minkä perhon kulloinkin valitsisin.
Se mitä tulen ensi kesäksi kalastuksen osalta muuttamaan, on, että hylkään pohjaperholitkalla kalastamisen ja siirryn jälleen nuoruusvuosien jälkeen kalastamaan tavanomaisilla perhovälineillä. Päädyin tähän ajatukseen sen vuoksi, että pidän perhovälineillä kalastamista kalastusmuotona mielenkiintoisempana, eikä siinä perhomenekkikään taida olla samaa luokkaa, kuin pohjaperholitkalla kalastaessa.

Nyt kun kesän kalastuskausi on jäänyt jo odottamaan seuraavaa kautta ja vaellus keväthankia, niin on ollut mukavaa vaihtelua viettää aikaa myös kaupungissa, vaikka ajoittain väsymysoireen kanssa joudun täällä viettämäänkin hieman enemmän raskaampia hetkiä. Viime syksyn vaellusten jälkeen tein kuitenkin oivalluksen oireeseen liittyen, joka on helpottanut sen kanssa elämistä. Tämä oivallus koskee päivärytmiä ja siitä kiinnipitämistä, josta on kyllä kuntoutusaikana puhuttu, mutta en ole suhtautunut siihen samanlaisella vakavuudella, kuin mitä nyt suhtaudun.
Tämä oivallus syntyi siitä, kun syksyn vaelluksen jälkeen pohdin, että mitkä kaikki asiat kaupunkiarjessa on toisin vaeltaessa vietettyyn arkeen verrattuna ja mikä vaikutus niillä on oireeseen? Voiko jokin muukin asia vaikuttaa aivoväsymykseen, kuin ympäristön tuomat aivoärsykkeet?
Päivärytmistä kiinni pitäminen vaatii kuitenkin kaupungissa paljon kurinalaisuutta sekä hyväksymistä. Näin sairaseläkkeellä ollessa se on tietenkin hieman helpompaa, kun pystyy itse säätelemään päivärytmin, mutta kyllä sitäkin rytmiä välillä jotkin tavanomaisesta arjesta poikkeavat asiat rikkovat, kuten vaikkapa keikka kokemustoimijana. Tällaiset asiat ovat kuitenkin yleensä mukavia piristysruiskeita arjessa ja ne monesti antavat enemmän, kuin vievät jotain pois.

Arki kaupungissa tuntuu myös hyvältä, kun on pystynyt jälleen luomaan itselle aiemmin mainitsemani tavoitteet tulevaisuuteen vaelluksen sekä kalastuksen osalta. Tulevien vaellusten varalle, kun on joutunut jo nyt aloittamaan valmistelut, niin kuntoa kohentamalla, kuin eri asioiden selvittelyillä. Myös siirtyminen perhovälineillä kalastamiseen on vaatinut melkoista paneutumista siinä käytettäviin välineisiin, jotka ovat sitten minun nuoruusvuosien jälkeen kehittynyt paljon.

Voisi todeta, että oma suhde luontoon on syventynyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja tuntuu olevan osa arkeani, olinpa sitten missä vaan. Luonto on toiminut minun motivaation lähteenä jo sen jälkeen, kun heräsin toisen aivoinfarktin jälkeen sairaalasta. Tein silloin päätöksen, että haluan vielä päästä kävelemään metsän laitaan ja päästää sinne koirani leikkimään.

                      Kun tuo tavoite oli saavutettu, niin lähdin ensimmäiselle pyöräretkelleni, joka oli pituudeltaan noin 2500 kilometriä ja pidentyi tulevina vuosina 5000 kilometrin pyöräretkeen. Tuon viime kesän pitkän pyöräretken aikana minulle tuli tunne, että haluan päästä luonnon ytimeen, jonne tunsin hetkittäin pääseväni tämän vuoden retkilläni. Minne matka jatkuu seuraavaksi, niin se on mielenkiintoista nähdä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka valmistaudun retkeen

Toinen kalastusretki Kitkajoelle

Kesän ensimmäiset retket